Lapsen on tärkeä saada tehdä virheitä
Monet vanhemmat ylisuojelevat lastaan kuvitellessaan tämän tekevän asioista helpompia ja parantavan lapsen elämänlaatua. Lapsen on kuitenkin tärkeä saada tehdä virheitä, sillä niiden kautta hän oppii ratkaisemaan ongelmia ja selviämään itsenäisesti erilaisista tilanteista. Yksikään ihminen ei tiedä tai osaa kaikkea, ja virheiden tekeminen on tärkeä osa kunkin yksilön kasvua ja kehitystä.
Jokainen vanhempi tasapainottelee sen kanssa, millaisiin tilanteisiin puuttua ja millaisiin ei. On vanhempien tehtävä ohjata, opastaa ja tukea lasta, mutta ei tehdä kaikkea tämän puolesta. Liiallinen suojeleminen ja lapsen jatkuvalle huolelle ja varotoimille altistaminen vaikuttavat hänen persoonallisuuteensa haitallisesti. Lapselle voi esimerkiksi kehittyä huono itsetunto.
Itsetunto on asia, joka lapselle kehittyy, kun hän kohtaa erilaisia haasteita ja vaikeuksia – selvittipä hän nämä ongelmat tai ei. Jos lapsella ei koskaan ole mahdollisuutta haasteisiin ylisuojelemisen vuoksi, hän ei myöskään kehitä itsevarmuuttaan.
Lapsen autonomian kehittyminen
Autonomia voidaan jakaa fyysiseen ja psykologiseen autonomiaan. Näistä ensimmäisellä viitataan fyysiseen ja motoriseen aspektiin, eli kykyyn liikkua ja hallita ja koordinoida liikkeitään. Psykologinen autonomia liittyy toiveiden ja halujen ilmaisemiseen sekä oman toiminnan ymmärtämiseen.
Lapsen autonomian tukeminen ja kehittäminen on äärimmäisen tärkeää. Autonomia on taito, jonka lapsi saavuttaa vanhempiensa ansiosta. Hän oppii, että on olemassa asioita, jotka voi ja pitää suorittaa yksin.
Monet tekijät vaikuttavat siihen, että vanhemmat eivät halua lapsen tekevän omia päätöksiään, ja näistä ilmeisin on se, että lapsen pelätään tekevän virheitä. Yksikään vanhempi ei halua nähdä lapsensa epäonnistuvan ja harmistuvan sen vuoksi, mutta kuten jo yllä mainitsimme, lapsen ylisuojelemiseen liittyy monia haittoja. Joidenkin vanhempien kohdalla kyse on kontrolloimisen tarpeesta. Tällaiset vanhemmat haluavat lastensa toimivan juuri kuten vanhemmat itse uskovat olevan oikein.
Tämän päivän kiireisessä elämänrytmissä on myös valitettavan yleistä, että vanhemmilla ei ole aikaa opettaa lapsia tekemään asioita itse. Opettaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, joita monilta puuttuu, ja vanhempien on usein helpompi ja nopeampi tehdä asiat itse.
Lapsen on tärkeä saada tehdä virheitä
Aivan ensimmäiseksi vanhempien on ymmärrettävä ja hyväksyttävä, että alkaessaan tehdä asioita itse, lapsi tekee väkisinkin myös virheitä – mitä seuraa usein turhautuminen tai suuttuminen. Nämä eivät kuitenkaan ole pelkästään huonoja asioita, vaan myös mahdollisuus ylittää itsensä ja asettaa uusia tavoitteita. Tähän lapsi ei kuitenkaan pysty yksinään, vaan tarvitsee siinä vanhempiensa apua.
Periksiantamattomuus
Jos lapsi tekee virheen, häntä täytyy kannustaa yrittämään uudelleen. Lapsen täytyy oppia ymmärtämään, että alusta aloittaminen ja uudelleen yrittäminen on sallittua ja täysin luonnollista. Kun vanhemmat ovat sinnikkäitä ja määrätietoisia ja osaavat hallita turhautumisensa, myös lapsi oppii toimimaan samoin. Pitkällä tähtäimellä tämä on erinomainen tapa taata lapsen onnellisuus.
Kärsivällisyys
Usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen lapsi todennäköisesti turhautuu ja suuttuu tai alkaa itkeä. Vanhemman ensimmäinen reaktio on usein ratkaista ongelma itse, jotta lapsi rauhoittuu. Parempi vaihtoehto on kuitenkin istua alas lapsen kanssa ja keksiä yhdessä toimiva ratkaisua.
Realistiset tavoitteet
Lapsen oppimisprosessi etenee vaiheittain. Lapselle asetettujen tavoitteiden tulisi olla realistisia ja hänen ikäänsä ja kykyihinsä sopivia. Näin vahvistetaan lapsen itsetuntoa ja rohkaistaan häntä opettelemaan lisää asioita. Vaatimalla liikaa liian aikaisin lapselle aiheutetaan ainoastaan turhautumista.
Kotityöt
Kotiin liittyvät arjen askareet ovat hyödyllinen työkalu vastuullisuuden ja itsenäisyyden opettamisessa. Koti on lapsen ensimmäinen sosiaalinen viitekehys, ja sen vuoksi otollinen ympäristö arvojen ja sosiaalisten normien opetteluun ja käyttöön ottamiseen. Näin lapsi oppii hyödyllisiä taitoja myöhempää elää varten.
Itkemisen salliminen
Vanhemmista on usein huolestuttavaa ja surullista nähdä oman lapsen itkevän, mutta on kuitenkin tärkeää, että lapsen annetaan ilmaista turhautumistaan, suuttumustaan ja pelkoaan. Paras tapa on antaa lapsen ilmaista tunteensa ja keskustella hänen kanssaan jälkikäteen siitä, miten negatiivisia tunteita kannattaa kanavoida. Kyynelten tukahduttaminen tai lapsen tunteiden vähätteleminen ei ole koskaan paras strategia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Rodríguez, M. R. (2012). Mitos: el mérito de saber equivocarse. Padres y Maestros/Journal of Parents and Teachers, (344), 27-30. https://fund-encuentro.org/index.php/padresymaestros/article/view/527
- Astolfi, J. P. (1999). El error, un medio para enseñar.