Lapsen kasvatus itsenäiseksi Montessori-menetelmän neuvoin

4 minuuttia

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 09 marraskuuta, 2022

Kun lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, hän lakkaa lopulta hakemasta hyväksyntää kohtaamiltaan ihmisiltä. Tämä Maria Montessorin ajatus on yksinkertainen esimerkki siitä, kuinka lapsen kasvatus itsenäiseksi ja onnelliseksi on paljolti kiinni vanhemmista.

On kuitenkin olemassa monia ihmisiä, jotka eivät jaa tätä kuuluisan italialaisen pedagogin perinnöksi jättämää ajatusta. Lapsen älyllistä ja fyysistä älykkyyttä korostavat periaatteet koetaan helposti riskialttiiksi.

Monille ihmisille on vieras ajatus antaa lapsen luoda ja löytää oppimistapansa itse. Tätä asiaa pitää kuitenkin tarkastella oikeasta näkökulmasta, sillä ei ole kyse siitä, että päästäisi lapsesta irti ja antaisi hänelle täyden vapauden.

Aikuisina olemme lapsen oppaita, jotka voivat auttaa lasta etsimään ja löytämään kaiken potentiaalinsa. Jokaisella lapsella on oma oppimistahtinsa ja -tarpeensa, joita tulee kunnioittaa. Niitä kohtaan täytyy osata olla intuitiivinen, jotta lapsi kehittyy harmoniseksi ja ennen kaikkea onnelliseksi kokonaisuudeksi.

Sen lisäksi, että haluamme maksimoida lapsemme kehityksen, haluamme myös lapsesta kasvavan vastuullinen ja itsenäinen ihminen. Kun puhutaan itsenäisyydestä, emme tarkoita, että 6-vuotiaan tulisi käyttäytyä 10-vuotiaan tavoin. Sen sijaan haluamme, että lapsesta kasvaa voimaantunut ja että hän ymmärtää ikätasolleen sopivat vastuut. Tavoitteeseen pääseminen on haaste, mutta matkan aikana kasvamme vanhempina.

Lapsen kasvatus itsenäiseksi – avaintekijät

Aloitetaan yksinkertaisella, mutta tärkeällä neuvolla. Lapsen itsenäiseksi kasvatus onnistuu vain antamalla hänelle mahdollisuus autonomiaan. Tiedämme, että ajatus autonomiasta saattaa aiheuttaa ongelmia joidenkin äitien ja isien keskuudessa.

Tarkoittaako tämä, että meidän tulisi antaa lapsellemme vapaus tehdä mitä tahansa? Ei tietenkään. Kyse on lapseen luottamisesta ja siitä, että antaa lapsen kasvaa ikätason ja yksilöllisten piirteiden puitteissa.

On äitejä ja isiä, jotka tekevät kaiken lapsensa puolesta; solmivat kengännauhat, siivoavat lelut, pakkaavat repun valmiiksi koulua varten, kampaavat lapsen hiukset ja pukevat lapselle vaatteet. Kaikella on rajansa, tasapainonsa ja tarkoituksensa.

Jossain vaiheessa lapsen tulee alkaa ottaa vastuuta ja lakata olemasta vauva. Tämä saa lapsen esittämään omia vaatimuksiaan. Näin ollen on tärkeää tehdä lapselle selväksi jo hyvissä ajoin, että isoksi ja itsenäiseksi kasvaminen tarkoittaa vastuullisuutta. Jotta lapsi voi olla vastuullinen, tulee hänen osoittaa, mihin hän kykenee.

Seuraavassa esittelemme strategioita, jotka perustuvat Maria Montessorin metodeihin.

2-3-vuotiaille lapsille tarkoitetut strategiat

Maria Montessori vakiinnutti herkkyyskausien käsitteen.
Herkkyyskauden aikana lapsella on maksimaalinen potentiaali oppia jokin taito, ja tänä aikana lapsi on kaikkein vastaanottavaisimmillaan. Vanhemmilla on tällöin paras mahdollisuus opastaa ja ohjata lastaan.

Lapsen toinen ja kolmas ikävuosi ovat todella erityistä aikaa. Lapsi alkaa kommunikoida, kysellä, tutkia maailmaa ja koskea asioita.
Tänä aikana on hyvä antaa lapselle vastuuta, mutta vanhemman tulee valvoa lapsen tekemisiä.
Lapsi voi alkaa pukea itse itsensä, ja hänen tulisi oppia laittamaan lelunsa paikoilleen, auttaa kattamaan pöytää, ottaa vastuuta tavaroistaan ja pitää niistä huolta, etteivät ne mene rikki.
On vanhempien vastuulla opettaa lapsi osallistumaan kotiaskareisiin. Lapsi on osa perhettä ja kotia, ja hänen on tärkeää oppia, että kaikilla perheenjäsenillä on velvollisuuksia.

4-6-vuotiaille lapsille tarkoitetut strategiat

Kun lapsesi saavuttaa tämän iän, on tärkeää opettaa hänelle kodin säännöt. Lapsen olisi hyvä tehdä tiettyjä asioita kykyjensä mukaisesti.

Kylpyhuoneeseen voi hankkia jakkaran, jonka avulla lapsi näkee itsensä peilistä, ja hän voi kammata hiuksensa, harjata hampaansa ja pitää itsestään huolta.
Montessori suositteli, että lasta kehitettäisiin jokaisella arkielämän osa-alueella. Olisi ihanteellista, että lapsi alkaisi puuhailla keittiössä – valvovan silmän alla – esimerkiksi valmistamalla oman aamupalansa, kaatamalla kulhoon muroja tai kasaamalla salaatin.
Lapsen tulisi kokea, että hänen osallistumisensa tehtäviin on hyödyllistä ja että hän osaa tehdä tehtävänsä hyvin.

Lapsen kasvatus itsenäiseksi vaatii vanhemmilta positiivista vahvistamista. Vanhemman tarjoama henkinen tuki auttaa lasta kasvamaan onnelliseksi ja tuntemaan olonsa turvalliseksi.

7-8-vuotiaille lapsille tarkoitetut strategiat

Ikävuosien 2 ja 8 välillä tapahtuva kehitys on merkittävintä lapsen elämän kannalta. Tämän ajanjakson aikana lapsen tulee vakiinnuttaa itsetuntonsa ja identiteettinsä perusta ja ennen kaikkea oppia itseohjautuvuutta. Nämä avut auttavat lasta kasvamaan sekä tuntemaan itsensä hyödylliseksi, kyvykkääksi ja itsenäiseksi.

Tässä iässä lapsi pystyy jo tekemään monia asioita. Voi myös olla, että lapsi luulee pystyvänsä olemaan ja tekemään enemmän, kuin todellisuudessa pystyy. On välttämätöntä rohkaista lasta, mutta myös antaa hänelle neuvoja.
Tässä iässä lapsen tulisi olla jo täysin vastuussa omista tavaroistaan, niin kotona kuin koulussakin. Lapsen tulisi myös todistaa vanhemmilleen olevansa luottamuksen arvoinen. Tämän luottamuksen myötä lapsi kasvaa entistä itsenäisemmäksi.

Tulee muistaa, että kaikki lapset eivät kypsy samalla tavalla ja samassa aikataulussa. Tämän takia tiettyjä vastuualueita ei voida antaa sellaisen lapsen hoidettavaksi, joka ei vielä pysty kantamaan tarvittavaa vastuuta.

Asioita ei saa pakottaa. Esimerkiksi jos 8-vuotias lapsi on kovin hajamielinen, levoton ja kykenemätön keskittymään, hänen vastuulleen ei voida antaa oman lounaan valmistamista ja reppuun pakkaamista. Todennäköisesti hän unohtaisi tehdä niin.

Vanhemman tulee valvoa lapsen tekemisiä hienovaraisesti ja hellästi. Pikkuhiljaa ja päivä päivältä lapsi kehittyy ja saavuttaa hienoja asioita aivan itse.