Käskemisen sijaan lapselle kannattaa antaa vaihtoehtoja ja mahdollisuus päätöksentekoon

Hyvä tapa tukea ja kehittää lapsen itseluottamusta on antaa hänelle vaihtoehtoja sen sijaan, että hänelle kerrottaisiin aina, mitä tehdä ja kuinka toimia.

Kirjoittanut ja tarkastanut kasvatuspsykologi María José Roldán.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Moni tämän päivän aikuisista muistaa, kuinka omassa lapsuudessa vanhemmat perustelivat päätöstensä ja käskyjensä oikeellisuutta sillä, että ne tulivat heidän suustaan. Etenkin menneinä vuosikymmeninä oli tavallista, että vanhemmat käskivät lasta olemaan kyseenalaistamatta heidän sanomisiaan ja tottelemaan heitä sokeasti. Nämä ovat kuitenkin turhia vaatimuksia, jotka eivät kuulu hyvään kasvattamiseen. Ainaisen käskemisen sijaan lapselle kannattaa antaa vaihtoehtoja, sillä päätösten tekeminen opettaa häntä ja kasvattaa hänen itsetuntoaan.

Tämä ei tarkoita, että lapsen kuuluisi elää ilman sääntöjä ja rajoja. Vanhemman on aina oltava auktoriteetti, jolla on viimeinen sana, mutta heidän ei tarvitse jatkuvasti tehdä itsevaltiaan tavoin päätöksiä ja komentaa lasta. Se, että lapselle tarjotaan sopivissa tilanteissa vaihtoehtoja ja mahdollisuus omiin päätöksiin, opettaa hänelle itsenäisyyttä ja kasvattaa hänen luottamustaan omiin kykyihinsä. Kaikessa on tietenkin kyse oikeasta tasapainosta, sillä yksikään vanhempi ei halua kasvattaa lapsestaan pientä tyrannia, joka sanelee kodin säännöt.

Lapselle kannattaa antaa vaihtoehtoja ja mahdollisuus päätöksentekoon

Anna lapselle kaksi vaihtoehtoa

Sen sijaan, että lapselta kysytään, mitä hän haluaa syödä välipalaksi tai lounaaksi, hänelle kannattaa tarjota kaksi ateriavaihtoehtoa, joiden väliltä hän voi valita – muuten vastaus on nimittäin joka päivä suklaa tai jäätelö. Näin lapsi kokee saavansa tehdä päätöksiä ja vaikuttaa asiaan, mutta samalla vanhemmat varmistavat hänen syövän terveellisesti.

Valitse taistelusi

Vanhemmat joutuvat usein käyttämään mielikuvitustaan lapsen kanssa toimiessaan, ja luovuudelle on hyvin usein tarvetta etenkin nukkumaanmenoaikaan. Se, että lapsen annetaan valita oma yöpukunsa ja sen iltainen satukirja tai tarina, voi helpottaa nukkumaanmenorutiinia huomattavasti. Kaikista asioista ei kannata riidellä, vaan vanhempien on hyvä valita, mistä asioista he ovat valmiit joustamaan ja mistä eivät.

Neuvottele tiettyyn pisteeseen asti

On tavallista, että vanhemmat joutuvat muistuttamaan lasta toistuvasti esimerkiksi älylaitteiden rajallisesta käytöstä ja nukkumaanmenoajasta, ja näistä aiheista saadaankin monessa perheessä riitoja aikaan harva se päivä. Tämän tyyppisistäkin asioista voidaan kuitenkin neuvotella riitelyn sijaan. Lapselle voidaan esimerkiksi antaa vaihtoehdoiksi katsoa televisiota puoli tuntia tai käyttää älypuhelinta sama aika. Hän ei voi valita molempia vaihtoehtoja, mutta näin hän saa olla mukana päätöksenteossa.

Kysy mitä lapsi tarvitsee ja tarjoa hänelle vaihtoehtoja

Lapsi voi toisinaan käyttäytyä odottamattomasti, koska hän tarvitsee tai kaipaa jotain, mitä ei saa vanhemmiltaan tarpeeksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi leikkiseuraa, muuta yhteistä aikaa tai yksinkertaisesti halauksia. Jotta lapsen tarpeet selviävät, vanhempien on kysyttävä häneltä suoraan hänen tunteistaan ja tarpeistaan. Tämän jälkeen lapsi saa itse päättää, montako halausta hän haluaa tai mitä leikkiä hän haluaa leikkiä. Mahdollisuus tehdä itse päätöksiä tekee lapsesta onnellisemman ja itsevarmemman.

Lapsi ei voi päättää kaikista asioista

Yksikään aikuinen tai lapsi ei pidä siitä, että hänelle kerrotaan toistuvasti, mitä hänen täytyy tehdä. Kuten jo olemme maininneet, itsenäisten päätösten tekeminen kehittää lapsen itseluottamusta ja autonomiaa. Tulevaisuutta varten hänen täytyy voida luottaa siihen, että hän on kykeneväinen tekemään itse päätöksiä.

On kuitenkin myös paljon tilanteita, joissa vanhemman on päätettävä, kuinka toimitaan. Esimerkiksi turvallisuutta koskevat asiat ovat aina aikuisen vastuulla. Lapsen täytyy oppia ymmärtämään, että vaikka hän saa tehdä päätöksiä tietyissä asioissa, joissakin tilanteissa vanhemmilla on viimeinen sana, eikä neuvottelulle ole sijaa. Lapselle on kuitenkin aina hyvä selittää, mistä sääntö tai käsky johtuu.