"Kiitos sinulle mies, joka teit minusta yksinhuoltajan" - Äitiyden Ihme
 

"Kiitos sinulle mies, joka teit minusta yksinhuoltajan"

"Kiitos sinulle mies, joka teit minusta yksinhuoltajan"

Viimeisin päivitys: 18 heinäkuuta, 2018

Tämä on tositarina siitä, kuinka eräästä naisesta tuli nuori yksinhuoltaja, mutta se on kuitenkin vain yksi tarina monien samanlaisten joukossa.

Kyseessä on kertomus nuoresta yliopisto-opiskelijasta, joka monen muun opiskelijan lailla eli huoletonta ja hauskaa nykyhetkeä, “nyt ja tässä” -elämää. Hänellä oli halu elää täysillä, mutta yksi asia, jota hän ei tavoitellut, oli äitiys.

Kävi kuitenkin niin, että ensin niin traumaattiselta tuntuvasta asiasta tuli parasta, mitä hänelle oli koskaan käynyt.

Tämä tarina on osa kirjettä, josta tuli suosittu sosiaalisessa mediassa. Siinä on eräitä perusaineksia, jotka kuuluvat siihen monimutkaiseen maailmaan, josta niin moni nuori nainen löytää itsensä.

Moni heistä on kyllä parisuhteessa tullessaan raskaaksi, mutta tulee kuitenkin hylätyksi uutisen poikaystävälle kerrottuaan.

Nämä tarinat ovat hyvin yleisiä ja hyvin samaistuttavia, ja ne voivat opettaa meille tärkeitä totuuksia.

Joskus kohtalo pakottaa ihmisen olemaan vahva. Se saa meidät ymmärtämään, että jokin asia, joka aluksi vaikuttaa maailmanlopulta, voikin tosiasiassa olla portti maailman mahtavimpaan kokemukseen.

Nyt kerromme siis siitä, kuinka eräästä nuoresta naisesta tuli yksinhuoltaja ja siitä, millaiset hänen tunteensa ovat lopulta lapsen isää kohtaan.

Sinä hylkäsit minut, mutta myös annoit minulle niin paljon

Ehkäpä se ei ollut rakkautta, tai kenties olin hänen elämänsä suuri rakkaus. Tapaamisia sattuu, ja vetovoima saa ihmisen tuntemaan itsensä elossa olevaksi. Se rakkaus oli niin intensiivistä, eikä kukaan sano sellaiselle “ei”, kun ikää on 19 vuotta.

Jos saat tilaisuuden lukea tämän kirjeen, lapseni isä, haluan kiittää sinua. Haluan kiittää kaikesta, minkä olet tehnyt ja kaikesta, minkä olet minulle antanut.

Tarinan päähenkilö tapasi miehen bileissä yliopistossa ollessaan. Kuten monissa muissakin suhteissa, joita nuorilla aikuisilla on, nainen uskoi kolmen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen, että kyseessä oli “tosirakkaus”, ikuinen rakkaus.

Tämä ei kuitenkaan ollut totuus. Kun nainen tuli raskaaksi, mies hylkäsi hänet välittömästi.

Tässä vaiheessa nainen teki pohditun ja rohkean päätöksen, ja hän jatkoi raskauden kanssa kaikesta huolimatta.

Minulla oli tapana istua huoneessani lauantai-iltaisin, kuudennella kuulla raskaana, ja kirota sinua siitä, että olit laitttanut minut tähän tilanteeseen.

Ja muuten, se oikea syy siihen, että et tullut vierailemaan sairaalassa, oli se että olit kiireinen ryyppäämässä Halloween-bileissä.

Kiitos siitä, että jätit minut kun kerroin olevani raskaana

Kun nainen tulee raskaaksi ja kyseessä on ei-toivottu raskaus, hän tekee päätöksen siitä, jatkaako hän raskautta, ja vastuu on täysin hänellä. Hän tietää, että vastuu on täysin hänen.

Sillä ei ole väliä, että nainen on hylätty. Sillä ei ole väliä, että naisen sydän on vielä rikki ja rusentunut, sillä uusi elämä kasvaa hänen sisällään.

  • Tarinamme nainen kiittää miestä, joka jätti hänet raskauden tultua kuvaan. Hän valitsi oman elämänsä jatkamisen. Ja lopulta, onhan niin, että mitä hyötyä olisi tällaisesta miehestä lapsen elämän kannalta?
  • Mies päätti jatkaa juhlien, suhteiden, alkoholia täynnä olevien öiden ja huolettomuuden elämää.
  • Nainen oli tästä loukkaantunut, mutta vain hetken. Ja muutaman kuukauden kuluttua hän ymmärsi, että puhdas, ikuinen, saumaton ja mahtava rakkaus oli läsnä. Se oli se rakkaus, joka saapuu äidiksi tulon myötä.

Kiitos siitä, että jätit minut sillä tavallla, sillä me molemmat tiedämme, että olisit jättänyt meidät ennemmin tai myöhemmin. Näin lapseni ei tiedä, miltä sinun läsnäolosi tuntuu, eikä hän voi siis  myöhemmin kärsiä sinun poissaolostasi.

Kiitos siitä, että sait minut kasvamaan

Tarinan päähenkilön oli pakko jättää vanha elämäntyyli ja ottaa arkeen uudet rutiinit, uudet velvollisuudet ja jopa uudet kartat.

Hän jätti yliopiston ja palasi perheen luo kotiin. Hän lakkasi juhlimasta ja jätti taakseen ne ystävät, jotka olivat osa intensiivistä ja värikästä mennyttä elämää. Hän alkoi etsiä työtä ja tuli tietoiseksi todellisista prioriteeteista.

Tällöin hän sitten sai selville, kuinka paljosta hän sai olla kiitollinen miehelle, joka jätti hänet kolmen vuoden seurustelun jälkeen.

  • Kiitos siitä, että sait minut ymmärtämään, että rommikolat ovat minulle menneisyyden juomia. Tuoremehut ovat tulevaisuuden drinkkejäni.
  • Kiitos siitä, että sait minut ymmärtämään, että kun kuulen pienen tyttöni puhuvan minulle, se tulee aina olemaan parempaa kuin minkään musiikin kuuleminen bileissä.
  • Kiitos siitä, että opetit minulle, että tuhannet likiset vaipat ovat parempia kuin se, että herää yksin eilisillan oksennuksen keskeltä.

Yksinhuoltajaäitinä olo on yksi naisen suurimmista saavutuksista

Yksinhuoltajaäitinä oleminen voi auttaa ymmärtämään asioita ja saamaan selvillle, mihin kaikkeen pystyt. Sinusta tulee tällöin äiti ja isä samalla kertaa.

Kärsimme, itkemme salaa ja jopa ajattelemme, että emme pysty hoitamaan kaikkea siihen kuuluvaa. On silti niin, että kuten tarinamme päähenkilö todistaa, yksinhuoltajuus on mahdollista ja sen ongelmista voidaan selvitä.

On normaalia, että kaipaat nuorena äitinä entistä elämääsi. Niitä päiviä, jolloin sinua kiinnostivat vain tentit, treffit sen jonkin tietyn pojan kanssa, unelmiesi ajatteleminen tai unohtumattomien juhlien järjestäminen.

Yksinhuoltajaäidiksi tuleminen 15-, 17- tai 19-vuotiaana voi olla äärimmäisen rankkaa, mutta kaikista ongelmista voidaan päästä ylitse. Se on mahdollista, eikä kukaan voi viedä sinulta kaikkea sitä kokemusta ja viisautta, jonka saat.

Olet opettanut minulle, että joskus prinssi ei ole se, joka pelastaa tilanteen. Joskus prinssi on pieni lapsi hevosen selässä, kiljuen sinulle “Äiti!”.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.