Kehopositiivisuus ja lapset
Lapset ovat kuin pieniä sieniä, jotka imevät itseensä kaiken, mitä heidän vanhempansa tekevät ja sanovat. He tarkkailevat ja kuuntelevat silloinkin, kun vanhemmat eivät sitä huomaa. Vanhemmat ovat vastuussa lapsensa kasvattamisesta sekä tämän henkisestä hyvinvoinnista huolehtimisesta ja kokonaisvaltaisen kehityksen tukemisesta. Sillä, millaisen viestin he välittävät lapselleen kehoon ja fyysiseen ulkomuotoon liittyen, on valtava painoarvo. Jokaisessa kodissa olisi muistettava kehopositiivisuus.
Kehopositiivisuus on yhteiskunnallinen liike, jonka tavoitteena on taata jokaiselle keholle tasa-arvoinen kunnioitus ja oikeudet, vaikka keho ei vastaisikaan vallitsevia kauneusihanteita. Kehopositiivisuuden avulla pyritään parantamaan marginalisoitujen ja syrjittyjen kehojen ihmisoikeuksia. Kehopositiivisuudessa ei ole varsinaisesti kyse painonhallinnasta, hyvinvoinnista tai fyysisestä terveydestä.
On tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät ja muistavat, että sillä, että he kritisoivat omaa ulkomuotoaan, voi olla vakavia vaikutuksia myös lapseen – olipa lapsi miten pieni tai iso tahansa. Yksikään vanhempi ei halua lapsensa tuntevan epävarmuutta omasta kehostaan ja ulkonäöstään, minkä vuoksi heidän onkin tärkeää auttaa tätä rakastamaan omaa kehoaan parhaalla mahdollisella tavalla ja myös kunnioittamaan muiden kehoa.
Kehopositiivisuus ja lapset
Vanhempien tehtävä on auttaa lasta siinä, ettei hän koe, että hänen täytyy olla jatkuvasti tietoinen ulkonäöstään, ja antaa hänen kasvaa ja kehittyä juuri sellaiseksi kuin hän on. On huomattavasti tärkeämpää, että lapsi osaa kiinnittää huomiota terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Tässä isossa roolissa on vanhempien oma käytös, sillä he ovat lapsen tärkeimmät roolimallit.
Vaikka vanhempi kokisi itse epävarmuutta ulkonäöstään, hänen ei tarvitse viestiä sitä lapselle. Jokainen vanhempi haluaa varmasti tarjota lapselleen hyviä esimerkkejä terveellisestä toiminnasta ja käytöksestä. Se, että vanhempi itse suhtautuu pakkomielteisesti esimerkiksi painoonsa, ei ole lapselle hyvä esimerkki. Lapsi alkaa helposti kuvitella, että hän on kaunis, ihana, kyvykäs ja onnistunut vain, jos hänen peilikuvansa näyttää tietynlaiselta.
Negatiivisella puheella on pitkäkestoisia vaikutuksia
Kun lapsi kuulee vanhempansa kritisoivan omaa tai toisen ihmisen painoa tai ulkonäköä, hän todennäköisesti uskoo tällaisen käytöksen olevan hyväksyttävää. Hän sisäistää tämän tyyppiset keskustelut osaksi normaalia tapaa kommunikoida muiden kanssa. Pahimmillaan tällaisten käyttäytymismallien omaksuminen näkyy hänen tulevissa ihmissuhteissaan, jopa niin, että hän tuntee vetoa parisuhteisiin, joissa tämän kaltainen sananvaihto on yleistä – joko hänen itsensä tai kumppanin toimesta.
Kehopositiivisuuden merkityksen opettaminen lapselle
Paras viesti, jonka vanhemmat voivat lapselleen opettaa, on se, että kauneus tulee monissa eri muodoissa. Ulkonäön tuijottamisen ja tietynlaiseen ulkomuotoon pyrkimisen sijaan tärkeimmän tavoitteen pitäisi olla kehon terveenä ja hyvinvoivana pitäminen. Vanhempien pitäisi keskittyä ensisijaisesti lapsen sisäiseen kauneuteen ja esitellä hänelle positiivisia roolimalleja ja esikuvia – tietenkin myös itse tällaisena toimien.
Vaikuttaako oma kehonkuva tyttöihin enemmän kuin poikiin?
Sekä pojat että tytöt voivat kärsiä kulttuurisista ja sosiaalisista paineista, jotka määrittävät sen, miltä viehättävänä pidetty ihminen näyttää. Siinä missä naisia on aina arvotettu vahvasti ulkonäön perusteella, miehillä ulkonäkö on perinteisesti ollut vähemmän tärkeä osa identiteettiä kuin yleinen menestyminen elämässä. Olkoon se tietoista tai tiedostamatonta, tämä viesti siirtyy aina eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö myös pojat ja miehet kokisi ulkonäköpaineita. Pojilla voi olla yhtä lailla ongelmia oman kehonkuvansa kanssa kuin tytöilläkin, ja hekin voivat sen seurauksena kehittää esimerkiksi syömishäiriön. Toisinaan omaan kehoon ja ulkonäköön kohdistuva pakkomielle muuttuu jopa dysmorfiseksi ruumiinkuvan häiriöksi. Tästä häiriöstä kärsivä henkilö on koko ajan tyytymätön kehoonsa tai johonkin sen osaan. Häiriöön liittyvät vahvasti myös ahdistuneisuus ja masennus.
Vanhempien käytöksellä on iso merkitys
Vaikka se ei aina olekaan helppoa, vanhempien tulisi olla lapsen seurassa tietoisia omasta käytöksestään, toiminnastaan ja sanoistaan. Tähän sisältyy myös se, miten he suhtautuvat itseensä. Se, että vanhemmat suhtautuvat positiivisesti tai neutraalisti omaan kehoonsa ja ulkonäköönsä, lähettää lapselle oikean viestin.
Vanhemmat voivat antaa lapselle sanoja ja mallin puhua kehosta, sen kelpaavuudesta ja niin sanotusta oikeanlaisesta kehosta. Jos lapsi alkaa kommentoida tai luokitella kehoja, siihen kannattaa puuttua. Ulkonäkökeskeisyyttä kannattaa yrittää vähentää kaikin tavoin. Vanhempien on muistettava, että se, mitä ja miten lapselle puhutaan, vaikuttaa paljon. Jatkuva ulkonäköön kohdistuva puhe voi olla hyvin haitallista. Vaikka lapsen ulkonäön kehuminen voi tuntua positiiviselta asialta, ulkonäön ihannointi ja korostaminen voi synnyttää kuvan siitä, että tietyt ulkonäkökriteerit täyttävä on parempi, arvokkaampi ja onnellisempi ihminen.
Kehopositiivisuus ei tarkoita, etteikö kehosta ja ulkonäöstä voisi puhua lainkaan missään tilanteessa. Vanhemmat voivat huolehtia omasta ulkonäöstään ja pyrkiä parantamaan sitä, mutta se kannattaa tehdä ensisijaisesti huolenpidon ja terveyden näkökulmasta. Paras tapa taistella omaan kehoon kohdistuvia tyytymättömyyden tunteita vastaan on terveellisten elintapojen omaksuminen.
