5 tapaa ehkäistä sisarusten välistä katkeruutta

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Kirjoittanut Zuleyvic Adriana Cuicas

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

On täysin luonnollista, että sisarukset kinastelevat keskenään ja usein vieläpä hyvin mitättömiltä vaikuttavista syistä. Yleensä riitely on harmitonta, eikä aiheuta isompia konflikteja, mutta toisinaan kinastelu johtaa vakavampiin ongelmiin. Kyky ratkaista erilaiset erimielisyydet rakentavalla tavalla auttaa ehkäisemään sisarusten välistä katkeruutta.

Tärkein tekijä erimielisyyksien selvittämisessä on perheen sisäisen kommunikaation laatu. Kommunikoinnin täytyy olla avointa, vilpitöntä ja toista kunnioittavaa. Jokaisella perheenjäsenellä tulisi olla mahdollisuus saada ilmaista itseään, ja jokaista täytyy kohdella muiden kanssa samanarvoisena yksilönä. Kaikki tämä saa lapsen tuntemaan olonsa rakastetuksi, arvostetuksi ja kuulluksi.

Mikä aiheuttaa sisarusten välistä katkeruutta?

Monet tekijät voivat aiheuttaa sisarusten välistä katkeruutta. New Yorkilaisen psykoterapeutin Jeanne Saferin mukaan erityisesti kahden tyyppiset persoonat ovat muita alttiimpia tuntemaan katkeruutta sisaruksiaan kohtaan. Hän selittää Psychology Today -verkkojulkaisussa julkaistussa artikkelissaan, että evoluutio on yksi syy sisarusten väliselle katkeruudelle. Hänen mukaansa sisarukset on ohjelmoitu kilpailemaan keskenään ja kilpailemaan etenkin yhdestä elämän tärkeimmistä resursseista, eli vanhempien huomiosta. Ja juuri tästä ongelma syntyy; vanhempien lapsilleen antamasta huomiosta ja hoivasta. Kohtelemalla kaikkia lapsiaan reilusti ja tasa-arvoisesti vanhemmat voivat ehkäistä heidän välistään katkeruutta.

5 tapaa ehkäistä sisarusten välistä katkeruutta

1. Tasa-arvoinen kohtelu

On normaalia, että vanhempi tuntee enemmän tietynlaista kiintymystä tai yhteenkuuluvuutta yhtä kuin toista lasta kohtaan. Sisarusten välisen katkeruuden ehkäisemiseksi hänen on kuitenkin kohdeltava kaikkia lapsiaan tasaveroisesti. Vanhemman täytyy osoittaa kaikille lapsille olevansa kiinnostunut heidän tarpeistaan ja että hän ei koskaan syrji yhtä lapsista. Jokaisen lapsen täytyy saada osakseen yhtä paljon ja samanlaista huomiota ja hellyyttä.

2. Reilut säännöt

Kaikkiin lapsiin tulee päteä samat säännöt ja sääntöjen rikkomisesta aiheutuvat seuraukset, minkä lisäksi kodin sääntöjen täytyy olla selvät kaikille perheenjäsenille. Vanhempien tulisi löytää keskinäinen yhteisymmärrys ja tasapaino sääntöjen suhteen niin, että he korjaavat lasten käytöstä johdonmukaisesti sekä ovat säännöistä yhtä mieltä ja pitävät molemmat niistä kiinni. Vanhempien tulee työskennellä yhdessä taatakseen jokaiselle lapselle reilun kohtelun.

3. Vertailun välttäminen

Aikuisten tavoin myös lapset tuntevat olonsa epämukavaksi, kun heitä verrataan sisarukseen tai toiseen lapseen, minkä vuoksi vanhempien on tärkeää välttää lastensa keskenään vertailua. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen oma yksilönsä ja hyvä sellaisena kuin on. On totta, että vanhemmat huomauttavat toisinaan lapsen ominaisuuksista tai heikkouksista auttaakseen tätä oppimaan ja kehittymään ihmisenä, mutta heidän on äärimmäisen tärkeää valita aika, paikka ja sanansa oikein. Lapset ovat herkkiä ja voivat ymmärtää kuulemansa ja näin myös vanhempiensa tarkoitusperät väärin. Tämä puolestaan voi johtaa sisarusten väliseen katkeruuteen.

4. Ajan jakaminen lasten kesken

Jokaiselle lapselle on mahdollisuuksien mukaan varattava kahdenkeskistä laatuaikaa vanhemman kanssa. On hyvä, että aikaa vietetään perheenä, mutta lapselle on tärkeää saada toisinaan vanhempansa jakamaton huomio.

5. Kunkin lapsen kehitysvaiheen huomioiminen

Sisarusten välinen katkeruus jää toisinaan vanhemmilta huomaamatta, ja usein tilanne havaitaan vasta, kun lapset eivät enää pysty ratkaisemaan erimielisyyksiään positiivisella ja rakentavalla tavalla. Mustasukkaisuus ja katkeruus kärjistyvät usein lasten tullessa tiettyyn ikään. Ensimmäisen kerran näin tapahtuu yleensä lasten ollessa 6–7-vuotiaita. Tässä vaiheessa he muuttuvat yhä itsenäisemmiksi ja heidän persoonansa alkaa toden teolla kehittyä. Etenkin tässä kehitysvaiheessa on tärkeää, että lapsi tietää vanhempiensa rakastavan häntä ja ymmärtää heidän olevan aina hänen tukenaan. Toinen haastava vaihe on teini-ikä. Vaikka teinit kaipaavat ja hakevat itsenäisyyttä ja omaa aikaa ja alkavat tehdä pesäeroa vanhempiinsa, on tärkeää, että vanhemmat huomioivat heidän tunne-elämän tarpeensa.