Mikä on vauvan laskuvarjoheijaste?
Vauvalla on syntyessään monia heijasteita eli refleksejä, joista useimmat katoavat ensimmäisten 3-6 elinkuukauden aikana keskushermoston ja tahdonalaisten liikkeiden kehittyessä. Heijasteet ovat kehittymässä olevan hermoston päätoimintoja ja motorisia vasteita tiettyihin ärsykkeisiin. Tänään kerromme, mikä on vauvan laskukuvarjoheijaste ja miten se ilmenee.
Mikä on laskuvarjoheijaste?
Laskuvarjoheijaste on suojelurefleksi, joka kehittyy vauvan ollessa noin viiden kuukauden ikäinen. Kyseinen heijaste ilmenee, kun vauva tuntee putoavansa. Tällöin lapsi kurottaa kätensä nopeasti kuin yrittääkseen tarttua johonkin yläpuolellaan olevaan tai suojellakseen itseään putoamiselta. Heijaste havaitaan, kun vauvaa pidellään kainaloista pystyasennossa ja käännetään sitten nopeasti vatsa alaspäin ikään kuin maahan heitettäessä. Lapsi ojentaa kätensä suoriksi eteenpäin pudotuksen katkaisemiseksi ja itsensä suojelemiseksi. Tämä heijaste säilyy ihmisellä koko eliniän ajan.
Miksi vauvalla on laskuvarjoheijaste?
Laskuvarjoheijaste on yksi alkukantaisista reflekseistämme. Ne ovat keskushermoston hallinnoimia ja ne tukevat eloonjäämistä ensimmäisten elinvuosien aikana. Alkukantaiset refleksit saavat alkunsa kohdusta ja kehittyvät kullekin iälle tyypillisten liikkeiden myötä. Näin ollen nämä heijasteet ovat ympäröivästä maailmasta lähtöisin olevien ärsykkeiden tuotosta. Ne ovat tahdosta riippumattomia liikkeitä, jotka katoavat ajan kuluessa.
Laskuvarjoheijasteen kehittymisen varmistaminen
Vauvan heijasteiden kehittymistä seurataan neuvolassa, mutta vanhemmat voivat myös itse tarkistaa lapsen laskuvarjoheijasteen katsomalla, onko hänellä seuraavia reaktioita:
- Laske lapsi paikkaan, jossa hänen jalkansa ja kehonsa voivat olla rentoina. Katsele ojennettujen raajojen välitöntä asentoa ja jalkojen lievää ulkoista kääntymistä. Tämä on helppo nähdä vauvan viidenteen elinkuukauteen mennessä.
- Jos haluat tarkistaa lapsen sivusuuntaisen laskuvarjoheijasteen, niin aseta hänet istumaan niin, että hänen jalkansa roikkuvat alas päin. Työnnä lasta hellästi toiselle sivulle ja katso kuinka hän ojentaa nopeasti kätensä sivulle välttääkseen kaatumisen. Tämä refleksi voidaan havaita lapsen 6. elinkuukauteen mennessä.
- Etupuolen reaktion voi nähdä, kun lasta työnnetään eteenpäin ja hän ojentaa kätensä äkkiä suojatakseen itseään. Tätä laskuvarjoheijasteen tasoa nähdään yleisesti 7. ja 8. elinkuukauden välillä.
- Eräs toinen suojausvaste tapahtuu, kun lasta työnnetään taaksepäin. Hän ojentaa käsivartensa ja ranteensa, ja hänen olkapäidensä taukset kallistuvat taaksepäin.
Kun tarkistat nämä lapsesi refleksit säännöllisesti, voit saada hiukan ymmärrystä siitä, kuinka hänen motorisen vasteensa ja hermojärjestelmänsä ovat kehittymässä.
Heijasteiden puuttuminen
Useamman heijasteen puuttuminen vauvoilla voi olla seurausta neurologisesta vammasta tai heikkoudesta motorisessa järjestelmässä. Tällaiset poikkeamat ilmenevät seuraavin tavoin:
- Lapsi on aina makuulla eikä pysty istumaan pystysuorassa.
- Heikentynyt lihasvoima, joka näkyy vauvan koordinaation puutteena, mikä aiheuttaa kaatumisia ja sivulle kallistumisia.
- Lapsen vaikeudet keskittyä tai kohdistaa katsettaan esimerkiksi televisiota katsellessa. Eräitä tämän vaivan lisäoireista ovat myös oppimisvaikeudet lapsen ollessa aikanaan kouluikäinen.
- Kykenemättömyys opetella kuivaksi.
- Kykenemättömyys kehittää hienomotorisia taitoja, käyttää käsiä tai jopa syödä.
- Vauvojen hermostuneisuus, pelko tai voimakas riippuvaisuus vanhemmista.
Kun nämä vaivat havaitaan ajoissa, niiden tueksi voidaan myös ottaa erilaiset terapiamuodot, jotka tukevat näiden heijasteiden kehitystä tai lapsen ikään kuuluvia taitoja. Toinen erinomainen vaihtoehto on hyödyntää leikkejä ja liikkeitä, jotka stimuloivat tahdosta riippumattomia kehon liikkeitä automaattisesti. Kaiken kaikkiaan heijasteiden olemassaolo vauvalla takaa hermosto- ja motorisen järjestelmän asianmukaisen kehityksen. Se, että niiden ilmestymisiä ja katoamisia pidetään silmällä, on suureksi hyödyksi lapsen terveydelle.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Cabrera, M.C. y Sánchez C. (1982). La estimulación precoz; un enfoque práctico. Editorial Siglo XXI: España.
- Dorance, S. y Matter, P. (2001). Juegos de estimulación para los más pequeños. Madrid: AKAL.
- Gallahue, D. (1982). Understanding motor development in children. New York: John Wiley and sons.
- Guerrero, A. M., & Primaria, I. Y. (n.d.). La estimulación temprana. https://archivos.csif.es/archivos/andalucia/ensenanza/revistas/csicsif/revista/pdf/Numero_14/AMALIA_MORENO_1.pdf
- Martorella, A. M. (2011). Papel de los reflejos arcaicos del primer mes de vida en el desarrollo de la inteligencia y del aparato psicoemocional. Revista de Psiquiatría Infanto-Juvenil, 28(4), 63-72. https://www.aepnya.eu/index.php/revistaaepnya/article/view/215
- Moreno, J. A. (1999). Motricidad infantil. Aprendizaje y desarrollo a través del juego. Murcia: Diego Marín.
- Moreno, J. A., & De Paula, L. (2006). Estimulación de los reflejos en el medio acuático. Revista Iberoamericana de Psicomotricidad y técnicas corporales, 6(2), 193-206. https://www.um.es/univefd/reflejos.pdf