Synnytyksen jälkeisen ihokontaktin tärkeys

Kenguruhoidon historia

Hoitoa, jossa vauva asetetaan vanhemman rinnalle iho ihoa vasten, kutsutaan myös kenguruhoidoksi. Hoitomuoto on lähtöisin Kolumbian Bogotasta, missä se keksittiin sattumalta vuonna 1979 lastenlääkäri Edgar Reyn ja Hector Martinezin toimesta.

San Juan de Dios Hospital -sairaalassa oli pulaa keskoslasten hoidossa käytettävistä välineistä, joten äitejä pyydettiin lämmittämään lapsiaan pitelemällä näitä sylissä iho ihoa vasten – samalla tavalla kuin kengurut kantavat omia poikasiaan. Nopeasti huomattiin, että pienten vauvojen vointi parani huomattavasti hoitomuodon ansiosta.

Tutkimukset ovat osoittaneet vastasyntyneen ja vanhemman ihokontaktista olevan lukuisia hyötyjä. Esimerkkeinä mainittakoon vauvojen infektioiden väheneminen, ensimmäisen elinvuoden aikana tarvittavan sairaalahoidon väheneminen, äidin hormonitoiminnan tukeminen ja näin imetyksen aloituksen helpottuminen ja jopa vauvakuolleisuuden väheneminen.

Synnytyksen jälkeisen ihokontaktin hyödyt

Tutkimusten mukaan ihokontaktilla on monia positiivisia vaikutuksia pieneen lapseen. Paljon kertoo jo se, että nykyään kenguruhoitoa käytetään myös lääketieteellisenä menetelmänä keskosten hoidossa.

Ihokontakti on tärkeää muun muassa seuraavista syistä:

• Vastasyntyneen on helpompi sopeutua uuteen ympäristöönsä, ja hän saa rauhassa totutella maailmaan, herätellä refleksejään ja reagoida ärsykkeisiin.
• Ihokosketuksessa erittyvä oksitosiini rauhoittaa sekä vauvaa että vanhempaa ja vähentää kipuherkkyyttä. Vauva on rauhallisempi ja itkee vähemmän, minkä lisäksi hänen hengityksensä ja sydämenlyöntinsä tasoittuvat. Lisäksi oksitosiini stimuloi kasvua ja parantumista.
• Ihokontakti tasoittaa vauvan lämmönsäätelyä ja verensokeritasapainoa.
• Olemalla vanhemman iholla, vastasyntynyt saa iholleen kodin bakteerikannan, mikä vahvistaa hänen immuunisuojaansa.
• Oksitosiini auttaa myös äitiä maidontuotannon aloittamisessa ja kohdun supistelussa, mikä taas nopeuttaa synnytyksestä toipumista. Ihokontakti sekä äidin ihon ja äidinmaidon tuoksu stimuloivat myös vauvan imemisrefleksiä.
• Vanhemman ja lapsen välinen side vahvistuu vauvan ollessa vanhemman lähellä. Tämä koskee paitsi synnyttänyttä äitiä, myös toista vanhempaa ja sisaruksia.

Vastasyntyneen äidistään erottamisen vaikutukset

Vastasyntyneen liian aikainen erottaminen äidistään tuo mukanaan joukon negatiivisia vaikutuksia:

• Vaikeuttaa vauvan ja vanhemman välisen siteen muodostumista. Lapsi oppii tunnistamaan äitinsä tuoksun hitaammin.
• Hidastaa syntymän aiheuttamasta stressistä toipumista.
• Lisää vastasyntyneen aineenvaihdunnan sopeutumiseen tarvittavaa energiaa ja hidastaa sopeutumisprosessia. Äidistä erottaminen vaikeuttaa vauvan lämmönsäätelyä ja aiheuttaa verisuonten supistumista, mikä johtaa suurempaa glukoosin kulutukseen ja asidoosiin.
• Saa vauvan nukkumaan vähemmän ja itkemään enemmän.
• Tekee imetyksen aloittamisesta vaikeampaa.

Eläinkunnassa suurin osa emostaan erotetuista ja myöhemmin palautetuista pennuista hylätään. Joidenkin eläinten keskuudessa emo saattaa jopa tappaa tällaiset pennut. Vaikka seuraukset ovat ihmisillä huomattavasti vähemmän dramaattisia, ne kannattaa ottaa vakavasti.

Ihmisäidit odottavat yhdeksän kuukautta lapsensa tapaamista, odottaen rakkauden ja ylpeyden aallon pyyhkäisevän ylitseen tämän syntymän hetkellä. Valitettavasti liian monessa maassa äiti joutuukin kohtaamaan synnytyksen jälkeen lapsestaan erottamisen. On aivan liian yleistä, että äiti joutuu odottamaan saadakseen pidellä lastaan sylissään ja viettääkseen aikaa tämän kanssa. On helppo ymmärtää, kuinka turhauttavaa ja masentavaa tämä on.

Tämän lisäksi syntymä on stressaava prosessi lapselle, joka tarvitsee aikaa siitä toipuakseen. Tätä varten hän tarvitsee vanhempiaan. Tutut äänet, kuten äidin sydämenlyönnit, rauhoittavat vauvaa ja saavat tämän tuntemaan olonsa turvalliseksi. Siksi emme voi sivuuttaa tai aliarvioida tekniikkaa, joka on niin yksinkertainen ja ilmainen ja josta on niin paljon hyötyjä sekä äidille että lapselle.