4 leikkiä, jotka kehittävät lapsen sanatonta ilmaisua
Tänään esittelemme neljä hauskaa leikkiä, jotka kehittävät lapsen sanatonta ilmaisua, ollen samalla hauskaa ajanvietettä. Näissä peleissä kommunikoidaan vain eleiden ja liikkeiden avulla, mikä opettaa lasta hyödyntämään kehoaan itsensä ilmaisuun.
4 leikkiä, jotka kehittävät lapsen sanatonta ilmaisua
1. Mimiikka
Ennen leikin aloittamista päätetään, kuka osallistujista ohjaa peliä. Hänen vastuullaan on listata pelissä käytettävät sanat. Tämän jälkeen pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen, jotka asettuvat seisomaan pienen matkan päähän peliä ohjaavasta henkilöstä. Ohjaaja pitää sanalistaa, josta hän antaa aina yhden sanan yhdelle joukkueen jäsenistä. Tämän jäsenen tulee esittää kyseessä oleva sana muille ryhmän jäsenille käyttämällä ainoastaan mimiikkaa eli eleitä ja liikkeitä. Muiden pelaajien täytyy arvata, mistä sanasta on kyse. Oikein arvannut saa leikin ohjaajalta uuden sanan, jonka hän esittää joukkueen muille jäsenille. Eniten sanoja oikein arvannut joukkue voittaa pelin.
“Jos haluat ymmärtää ihmistä, älä kuuntele hänen sanojansa, vaan tarkastele hänen käytöstään.”
– Albert Einstein
2. Eleiden ketju
Osallistujien tulee istua lattialle rinkiin niin, että kaikki näkevät toistensa kasvot selkeästi. Yksi osallistujista tekee eleen käyttämällä kasvojaan, käsiään tai jalkojaan. Hänen vieressään istuvan tulee toistaa sama ele ja keksiä uusi ele, jonka esittää muille. Tämän jälkeen hänen vieressään istuvan täytyy muistaa kahden edellisen osallistujan ele ja lisätä ketjuun oma eleensä. Tämä eleiden ketju jatkuu, kunnes joku osallistujista tekee virheen eleiden toistamisessa. Tämä leikki paitsi kehittää lapsen sanatonta ilmaisua, myös auttaa kehittämään muistia ja tarkkaavaisuutta.
3. Patsaat
Tätä leikkiä varten tarvitaan musiikkia, jonka soittamista tarkkailijana toimiva osallistuja kontrolloi. Tarkkailija laittaa musiikin soimaan, ja muut osallistujat alkavat tanssia ja liikkua musiikin tahtiin. Kun musiikki loppuu, tanssijoiden täytyy jähmettyä paikoilleen patsaan tavoin. Tarkkailija varmistaa, että kukaan osallistujista ei liiku. Hän voi vaikeuttaa leikkiä esimerkiksi tekemällä hauskoja ilmeitä tai eleitä. Jos patsas ratkeaa nauramaan tai liikkuu muuten, hänestä tulee uusi tarkkailija. Tämä leikki auttaa lasta työstämään itsekontrollia ja tarkkaavaisuutta.
4. Peili
Tätä leikkiä varten osallistujien tulee jakautua pareihin ja seistä kasvotusten. Ajastimeen asetetaan yksi minuutti, jonka toinen osallistujista esittää parilleen erilaisia eleitä ja liikkeitä, joita toisen tulee jäljitellä. Sääntönä on, että jäljittelijä ei saa nauraa. Jos jäljittelijä nauraa ennen kuin aika on loppu, hän häviää. Minuutin jälkeen pelaajat vaihtavat roolia. Tämä leikki vaatii keskittymistaitoa, jotta toisen pelaajan eleet ja liikkeet pystyy jäljittelemään täydellisesti.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Allué, J. M. (1998). El gran libro de los juegos. Barcelona: Parramón Ediciones.
- Aranda Benito, M. (2021). Desarrollo de la expresión corporal a través de juegos musicales. [Trabajo de Fin de Grado UVa, Universidad de Valladolid] Repositorio Documental. https://uvadoc.uva.es/handle/10324/49094
- Hernández, H. J. P., & Rosas, C. S. (2019). Transitando del juego motriz a la ludomotricidad en educación física. EmásF: revista digital de educación física, (60), 42-56. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=7063105
- Lara, M. Á. (2019). ¿Qué quieren ser los niños de grandes? Voces Portal de Educación, 8(3), 29. http://revistavoces.net/que-quieren-ser-los-ninos-de-grandes/