Kuinka opettaa lasta kohtaamaan pelkonsa?
Pelot ovat luonnollinen osa lapsuutta, ja jokainen lapsi pelkää jossain vaiheessa jotain. Ei ole helppo tehtävä opettaa lasta kohtaamaan pelkonsa. Koska lapsen pelot ovat usein irrationaalisia, vanhemmasta voi tuntua turhauttavalta auttaa lasta pääsemään niistä yli. Vanhemmat kokevat usein kokeilleensa kaikkia keinoa ilman, että mikään auttaa lasta pääsemään eroon ahdistuksesta. Prosessi vaatiikin runsaasti kärsivällisyyttä.
Joskus lapselle kehittyy pelko jotakin tilannetta tai esinettä kohtaan, joka aikuisen silmissä ei ole millään tapaa uhkaava. Tämä on tyypillistä kaikkien kulttuurien lapsille. Lapsuuden pelot ovatkin yleismaailmallinen osa ihmisen kehitystä. Useimmat pelot ovat vain osa lapsen kehityksen monia vaiheita. Joissakin poikkeuksellisissa tapauksissa tarvitaan kuitenkin ammattilaisen apua.
Pelon kohde voi muuttua lapsen kasvaessa. Esimerkiksi pimeän tai hirviöiden pelko voi muuttua tuntemattomien ihmisten tai väkivallan peloksi. Lapsen opettaminen pääsemään yli peloistaan tulee tarpeelliseksi yleensä yhden ikävuoden paikkeilla.
Mitä lapsuuden peloista on hyvä tietää?
Kun vanhempi opettaa lasta kohtaamaan pelkonsa, kannattaa hänen pitää mielessään seuraavat asiat:
- Lapsen kiusoitteleminen tai pakottaminen kohtaamaan pelon aiheuttava asia ainoastaan pahentaa tilannetta.
- Autat lasta ottamalla hänen pelkonsa tosissaan ja rohkaisemalla häntä puhumaan tunteistaan.
- Älä koskaan hyökkää lasta kohtaan siksi, että hän on peloissaan, tai pakota häntä tilanteisiin, jotka pelottavat häntä.
- Auttaaksesi lasta eteenpäin, sinun täytyy hyväksyä hänen tunteensa.
- Rohkaiseminen ahdistavista asioista puhumiseen antaa lapselle mahdollisuuden kohdata pelkonsa omaan tahtiinsa, sinun tukemana.
Mikä saa lapsen pelkäämään?
Jotkut lapset pelkäävät enemmän kuin toiset. Tässä tulee tekijöitä, jotka lisäävät pelokkuutta:
- Perintötekijät: Jotkut ovat luontaisesti herkempiä ja temperamentiltaan tunteellisempia.
- Ahdistuneet vanhemmat: Lapsi oppii käyttäytymisestä tarkkailemalla vanhempiaan.
- Ylisuojelevat vanhemmat: Lapsi, joka on hyvin riippuvainen vanhemmistaan, voi tuntea itsensä kyvyttömäksi, ja tämä johtaa yleisesti ottaen ahdistuneisuuteen.
- Stressaavat tilanteet: Eräät tilanteet, kuten erossa olo vanhemmista, vamma tai sairaalassa olon jakso voivat vaikuttaa lapseen merkittävästi.
Kuinka opettaa lasta kohtaamaan pelkonsa?
1. Pelosta ja sen voittamisesta kertovien kirjojen lukeminen
Tarinoiden kertominen, tilanteiden esittäminen tai kirjan lukeminen pelottavista tilanteista voivat kaikki olla avuksi lapsen pelkojen lievittämiseksi.
Tämä strategia tunnetaan joskus nimellä kirjallisuusterapia tai expressive storytelling. Se on hyödyksi siksi, että usein lapsi pystyy samaistumaan hahmoon, jolla on sama pelko.
2. Taiteen ja käsitöiden hyödyntäminen
Luovat aktiviteetit sallivat lapsen käsitellä alitajuisia pelkojaan. Kun hän ei pysty puhumaan peloistaan, tyhjä sivu on hyvä työkalu sen käsittelemiseksi, mitä lapsella on mielessään.
Kun hän on piirtänyt kuvan pelottavasta asiasta, pystyt keskustelemaan tästä pelosta ja etsimään siihen yhdessä ratkaisua.
Ennen kaikkea älä koskaan hyökkää lastasi kohtaan siksi, että hän pelkää, tai pakota häntä pelottaviin tilanteisiin.
3. Listan tekeminen
Laita lapsesi laatimaan lista niistä asioista, jotka häntä pelottavat. Sitten auta häntä järjestämään tämä lista vähiten pelottavasta eniten pelottavaan asiaan.
Voit myös käyttää ideaa lämpömittarista auttaaksesi lastasi arvioimaan jokaista pelkoa kylmän ja lämpimän asteikolla.
Pienet lapset voivat tarvita tässä apua, mutta yleensä he pystyvät kertomaan, mikä on pelottavampaa kuin toinen.
Kun lapsesi on laittanut pelkonsa järjestykseen, voit puhua listalla olevista peloista.
4. Piilosta leikkiminen
Tämä suosittu lapsuuden leikki on muutakin kuin vain viihdykettä. Se opettaa lapselle hylkäämisestä ja erossaolosta.
Leikkikää siis piilosta, jotta lapsi voisi kohdata paremmin yksinolon pelkonsa.
5. Oman pelon myöntäminen
Kerro lapsellesi asioista, jotka sinua itseäsi pelottavat, ja kerro myös siitä, mitä teet päästäksesi näistä peloista ylitse. Esimerkkiäsi seuraamalla lapsi voi paremmin päästä eteenpäin vaikeasta vaiheestaan.
Hän matkii sinua ja tunteita, joita koet ja ilmaiset. Omien kokemustesi jakaminen auttaa opettamaan lastasi kertomaan sinulle, miltä hänestä tuntuu.
On monia tapoja opettaa lapselle peloista yli pääsemistä. Valitse sellainen, joka sopii juuri omalle lapsellesi.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että olet hänen tukenaan. Pienesi tarvitse sinua rinnalleen lievittääkseen pelkojaan, jotka ovat tyypillinen osa lapsuutta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Aguilar Melchor, J. M. (2022). Tratamiento cognitivo-conductual de fobia a la oscuridad: un estudio de caso. Máster de Psicología General Sanitaria, Universidad Europea de Madrid. https://titula.universidadeuropea.com/handle/20.500.12880/2116
- Herringa, R. J., Birn, R. M., Ruttle, P. L., Burghy, C. A., Stodola, D. E., Davidson, R. J., & Essex, M. J. (2013). Childhood maltreatment is associated with altered fear circuitry and increased internalizing symptoms by late adolescence. Proceedings of the National Academy of Sciences, 110(47), 19119–19124. https://www.pnas.org/doi/full/10.1073/pnas.1310766110
- Méndez, F. X., Inglés, C. J., Hidalgo, M. D., García-Fernández, J. M., & Quiles, M. J. (2003). Los miedos en la infancia y la adolescencia: un estudio descriptivo. Revista Electrónica de Motivación y Emoción, 6(13), 150-163. http://reme.uji.es/articulos/amxndf4650710102/texto.html
- Rafihi-Ferreira, R. E., Alckmin-Carvalho, F., Silvares, E. F. D. M., & Ollendick, T. (2021). Biblioterapia para Medos Noturnos em Crianças: Um Estudo de Caso. Psicologia: Ciência e Profissão, 41. https://www.scielo.br/j/pcp/a/Qbn5VLxJNpMyygDH5B8S9jP
- Sandín, B., Chorot, P., Valiente, R. M., & Germán, M. Á. S. (1998). Frecuencia e intensidad de los miedos en los niños: Datos normativos. Revista de Psicopatología y Psicología Clínica, 3(1), 15-25. http://revistas.uned.es/index.php/RPPC/article/view/3853
- Sias Salas, S. S., Ayala Escandón, C. de la L., & Pichardo Solís, V. A. (2021). El dibujo como medio de evaluación del miedo/ansiedad en niños de 5 a 8 años en atención dental. Estudio descriptivo. Revista De Odontopediatría Latinoamericana, 8(2). https://www.revistaodontopediatria.org/index.php/alop/article/view/155
- Valiente, R. M., Sandín, B., & Chorot, P. (2002). Miedos comunes en niños y adolescentes: Relación con la sensibilidad a la ansiedad, el rasgo de ansiedad, la afectividad negativa y la depresión. Revista de psicopatología y Psicología clínica, 7(1), 61-70. http://revistas.uned.es/index.php/RPPC/article/view/3922
