Kuinka opettaa lasta rakastamaan itseään olematta ylimielinen?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz Martín.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Vanhemmilla on tärkeä vastuu lapsen emotionaalisesta kasvatuksesta, joka on huomattavasti vaikeampi tehtävä kuin esimerkiksi haarukan käytön tai kenkien pukemisen opettaminen. Lapsen täytyy kasvaessaan oppia ymmärtämään, hallitsemaan ja säätelemään omia tunteitaan. Kun haluamme lapsemme omaksuvan tärkeitä arvoja, opetamme heitä olemaan kohteliaita ja ystävällisiä ja ottamaan muut huomioon. Opetamme heille empatiakykyä, anteeksiantoa ja muiden auttamista, mutta usein unohduksiin jäävä aihe on itsensä rakastaminen. Raja itsensä rakastamisen ja ylimielisyyden välillä on toisinaan hiuksenhieno, mutta lapsen on tärkeää ymmärtää kumpikin konsepti.

Kuinka opettaa lasta rakastamaan itseään olematta ylimielinen?

Toiminta vai reaktio

Ylimielisyys saa ihmisen reagoimaan automaattisesti ja impulsiivisesti muiden sanomisia ja tekemisiä kohtaan. Ylimielinen lapsi saattaa siis helposti sanoa vastaan, olla uhmakas sekä harkitsematon. Ylimielinen lapsi saattaa kiihtyä nopeasti, jos hän ei pidä toisen ihmisen tavasta käyttäytyä. Ja vaikka toivommekin, että lapsi osaa puolustaa itseään koulussa, hän saattaa käyttäytyä samalla tavoin myös kotona.

Itsensä rakastaminen auttaa meitä käyttäytymään rauhallisemmin sekä olemaan paremmin tietoisia omista tekemisistämme. Sen avulla pystymme pohtimaan tarkemmin ja valitsemaan sopivan reagointitavan. Kun itseään rakastava lapsi tulee loukatuksi, hän ei reagoi siihen aggressiivisesti tai loukkaamalla takaisin. Sen sijaan lapsi pystyy järkeilemään, että hänen tulee asettaa rajansa muiden kanssa tai ottamaan etäisyyttä toiseen.

Valtadynamiikka

Kun lapsi katsoo asioita ylimielisestä näkökulmasta hän näkee sosiaaliset suhteet valtataisteluina. Joku on aina yläpuolella ja joku alapuolella. Ylimielinen lapsi saattaa esimerkiksi olla koppava ja hän haluaa olla aina oikeassa. Hän saattaa myös olla haluton kuulemaan muiden mielipiteitä.

Ylimielinen lapsi näkee suhteensa perheenjäseniin ja ystäviin eräänlaisena taisteluna ja hän on aina valmiina puolustamaan itseään. Ylimielisyys toimii samalla lapsen miekkana että kilpenä. Tässä mielessä lapsi ei siis epäröi käyttää loukkavia sanoja ollakseen voitokas. Ylimielinen lapsi on myös todennäköisemmin alttiimpi kokemaan itsensä muiden hyökkäysten kohteeksi.

Sen sijaan lapsi, joka on oppinut rakastamaan itseään on oppinut rakastamaan myös muita ihmisiä. Tällainen lapsi näkee ihmissuhteet positiivisena vaihtokauppana, ja hän pystyy havaitsemaan jokaisen ihmisen ystävällisen puolen. Lapsella ei silloin ole tarvetta tuntea itseään muita paremmaksi, mutta ei myöskään muita huonommaksi.

Itseään rakastava lapsi ymmärtää, että jokainen ihminen on yhtä arvokas. Lapsi osaa olla ystävällinen ja empaattinen hänen ympärillään olevia ihmisiä kohtaan. Lapsi ei kuitenkaan pelkää ilmaista omia mielipiteitään, vaan hän tekee sen muita kunnioittaen. Itseään rakastava lapsi kuuntelee myös muiden mielipiteitä ymmärtäen, että myös hänen omansa ovat aivan yhtä tärkeä.

Itsetunto

Vaikka saattaisikin vaikuttaa siltä, että ylimielisillä ihmisillä on hyvä itsetunto, asia ei suinkaan ole niin. Ylimielisyys on eräänlainen suojakilpi, muuri, jonka pystytämme tuntiessamme epävarmuutta. Tunnemme, että meidän pitää pystyttää suojamuuri, jotta muut eivät pääse hyökkäämään meitä kohti tai huomaa meidän olevan haavoittuvaisia. Ylimielisyys on vain naamio, joka piilottaa sisäisen pelkomme.

Lapsi, jolle on kehittynyt terve tapa rakastaa itseään on sinut itsensä kanssa. Lapsi ymmärtää olevansa arvokas, taitava ja tarpeeksi hyvä sellaisena kuin on. Tällaisen lapsen ei tarvitse vähätellä muita tunteakseen itseään tärkeäksi, sillä hän tietää jo kuka on. Lapsi ei myöskään ajaudu taisteluihin tai riitoihin. Ja mitä muiden mielipiteisiin tulee, lapsi ei ole niille haavoittuvainen, koska hänen itsetuntonsa perusta on vakaalla pohjalla.

Itsensä rakastaminen on tärkeässä asemassa sen suhteen, että osaamme asettaa terveet rajat loukkaamatta muita, jotta muut eivät pysty vahingoittamaan meitä. Opeta siis lapsellesi vahvaa ja vilpitöntä itsensä rakastamista. On tärkeää muistaa, että se vaatii johdonmukaisuutta ja vaivannäköä joka päivä. Mutta se on kaiken vaivan arvoista, kun näet lapsen elävän onnellista elämää yhdessä muiden kanssa.