Mikä on vauvan tarttumisheijaste?

Terve vauva osaa vaistomaisesti monia asioita, ja hänellä on syntyessään erilaisia heijasteita eli reflektejä. Suurin osa varhaisheijasteista katoaa ensimmäisten 3-6 elinkuukauden jälkeen lapsen keskushermoston ja tahdonalaisten liikkeiden kehittyessä. Yksi näistä ei-tahdonalaisista reflekteistä on tarttumisheijaste.

Mikä on vauvan tarttumisheijaste?

Kaikki pienten lasten kanssa tekemisissä olleet ovat varmasti huomanneet, että vauvalla on tarve tarttua kaikkeen hänen lähellään olevaan. Tarttumisheijaste tarkoittaa juuri sitä, että vauva kiertää sormensa tiukasti esineen ympärille. Kyseessä on siis alkuun ei-tahdonalainen toiminta, joka muuttuu myöhemmin tahdonalaiseksi liikkeeksi.

Vain muutama asia maailmassa antaa yhtä mielettömän tunteen kuin vauvan pehmeiden käsien kosketus. On aina liikuttavaa, kun vauva alkaa tarttua ympärillään oleviin asioihin – tämä on ihmisen ensimmäinen askel vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Lapsen kosketuksen kohteena voivat olla vanhempien sormet, pieni lelu tai vaikkapa äidin hiukset. Kun vauva tarttuuu hiuksiisi, huomaat, kuinka voimakas ja jämäkkä tarttumisrefleksin aiheuttama ote on. Sanotaan, että vauvan puristaessa aikuisen sormea, hänet voidaan nostaa jaloilleen tasaisella pinnalla, eikä hän silti päästä irti.

Kummallista tässä refleksissä on se, että se ei koske ainoastaan vauvan käsiä. Samalla tavalla, jos jokin koskettaa vauvan jalkapohjaa, hänen varpaansa käpristyvät kuin yrittääkseen tarttua häntä koskettavaan esineeseen. Asiantuntijoiden mukaan tällaiset refleksit ovat evoluution aikaansaannosta. Esi-isillämme oli karvaa kaikkialla kehossaan, ja tämä teko mahdollisti sen, että vauva sai kiinni äidistään vaaran koittaessa.

Tarttumisheijasteen piirteet

Tarttumisheijastetta voidaan kuvata muun muassa seuraavasti:

• Kuten kaikki muutkin refleksit, myös tarttumisheijaste on ei-tahdonalainen teko, joka on reaktio ärsykkeeseen. Sitä havaitaan vauvan käsissä ja jaloissa.
• Tarttumisheijastetta ilmenee ensimmäisen ja toisen vauvan elinkuukauden aikana.
• Se on merkki siitä, että lapsen hermosto toimii hyvin.
• Kolmantena kuukautena vauvan ote alkaa heikentyä, mutta hänen kykynsä liikkua ja hallita kehoa on parempi.
• Neljäntenä kuukautena ja tästä eteenpäin vauvan aistit ovat paljon kypsemmät, ja hänen tekonsa muuttuvat tarkoituksenmukaisemmiksi ja kohdennetummiksi, vaikka hän ei edelleenkään pysty arvioimaan etäisyyksiä. Tästä lähtien vauvan koordinaatio kehittyy nopeasti, ja hän pystyy tarttumaan haluttuun asiaan molemmilla käsillä.
• Tarttumisheijaste näkyy hieman kauemmin jaloissa (3-6 kuukauden ajan) kuin käsissä.

Vauvan tarttumisheijasteen stimulointi

Vauvan tarttumisheijasteen stimulointiin on olemassa helppoja tapoja, joita voidaan käyttää päivittäin. Niistä helpoin – mutta samalla tehokas – keino on se, että vie sormen vauvan kämmentä kohti ja antaa tämän tarttua siihen. Samaan tapaan voidaan stimuloida jalan tarttumisrefleksiä viemällä sormi tai esimerkiksi kynä vauvan jalkapohjaa kohden. Jos vauva käpristää varpaitaan kuin yrittäen tarttua esineeseen, nähdään klassinen jalan tarttumisrefleksi.

Vanhempien kannattaa stimuloida lasta jo varhaisessa vaiheessa, sillä tämä edistää liikkuvuutta ja tutustuttaa vauvan uusiin tuntemuksiin. Kaikki, mikä sisältää käsien ja jalkojen liikuttamista, aistien harjoittamista ja jopa silittämistä tai rentouttavia harjoitteita, on avuksi, jotta vauva tulee tietoisemmaksi omasta kehostaan. Näin hän tottuu paremmin uusiin liikkeisiin. Muita loistavia apuvälineitä tähän vaiheeseen ovat musiikki ja värikkäät lelut, joissa on valoja, sillä vauvan kuulo- ja näköaisti ovat kehittymässä.

Muita vauvan kehitysheijasteita

Tarttumisheijasteen lisäksi on monia muitakin refleksejä, jotka ilmenevät vauvan ensimmäisinä elinkuukausina. Näitä ovat esimerkiksi:

• Moron heijaste eli säpsähdysheijaste: Säpsähdysheijaste voidaan havaita heti syntymän jälkeen. Kun vauvan ylävartalon annetaan pudota lyhyen matkaa, tämä levittää ylä- ja alaraajansa sivuille ja saattaa haroa käsillään ilmaa.
• Etsimis- ja imemisheijaste: Kun lapsen poskea tai suun ympäristöä kosketetaan, vauva kääntää päänsä samaan suuntaan ja alkaa etsiä äidin nänniä. Vauva alkaa imeä saadessaan nännin tai tutin suuhunsa.
• Kävelyheijaste: Kävelyheijaste ilmenee, kun vauvaa pidellään kainaloista pystyasennossa niin, että hänen jalkansa koskettavat alustaa. Tällöin lapsi nostelee jalkojaan, ikään kuin yrittääkseen kävellä.
• Laskuvarjoheijaste: Tämä suojelurefleksi ilmenee, kun vauva tuntee putoavansa. Tällöin lapsi kurottaa kätensä nopeasti kuin yrittääkseen tarttua johonkin yläpuolellaan olevaan tai suojellakseen itseään putoamiselta.

Tietyt refleksit, kuten aivastaminen, haukottelu, yskiminen, oksentaminen ja silmien räpyttely, säilyvät ihmisellä läpi elämän.