Missä iässä lapsi ottaa ensimmäiset askeleensa?

Jos perheen pienimmäisen toivotaan alkavan kävellä, vanhempien kannattaa ottaa huomioon muutama seikka arvioidakseen lapsen valmiutta ensimmäisiin askeliin. Tämän artikkelin vinkit auttavat vanhempia, kun lapsen on aika ottaa ensimmäiset askeleensa.

Hetki, jolloin lapsi ottaa ensimmäiset askeleensa, ei koskaan pyyhkiydy vanhempien mielestä. Tämän tietäen, ymmärrämme hyvin, miksi vanhemmat myös odottavat tätä hetkeä malttamattomina.

Kotona kaikki on valmista lapsen ensimmäisiä askeleita varten; huonekalujen terävät kulmat on suojattu, vaaralliset esineet on siirretty pois tieltä ja lapselle luodaan tilaa ja mahdollisuuksia kävelyn aloittamista varten. Vanhemmat ovat aina valmiina auttamaan lasta, jos tämä haluaa kokeilla ottaa haparoivia ensiaskeleitaan. Kaikesta tästä huolimatta lapsi ei tunnu olevan valmis kävelemään.

Vanhempien tuntema kärsimättömyys ainoastaan pahentaa tilannetta, ja olisikin tärkeä pitää mielessä, että lapsi alkaa kävellä, kun hän on siihen valmis. Tässä artikkelissa kerromme, missä iässä lapsi ottaa ensimmäiset askeleensa ja kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsensa kehitystä niin, että tämä alkaa kävellä.

Missä iässä lapsi ottaa ensimmäiset askeleensa?

Tämä tieto voi olla osalle vanhemmista lannistava, mutta totuus on, että ei ole tiettyä ikää, jolloin jokainen lapsi ottaa ensimmäiset askeleensa. Kyseessä on luonnollinen prosessi, jonka eteneminen riippuu monesta tekijästä – aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi ryömimisen ja puhumisenkin aloittaminen.

Tavallisesti lapset alkavat kävellä 9-12 kuukauden iässä, mutta vanhempien ei tarvitse huolestua, vaikka lapsi ottaisi ensimmäiset askeleensa muutaman kuukauden viiveellä. Niin kauan kuin lapsen kehityksessä tai käytöksessä ei ole mitään poikkeavaa, tämä on täysin normaalia. Joissain tapauksissa lapsi voi yllättää ja ottaa ensimmäiset askeleensa jo 8 tai jopa 7 kuukauden iässä.

Jokaisen lapsen kehitys, fyysinen kunto ja neurologinen tila on ainutlaatuinen, minkä vuoksi on mahdotonta määritellä tiettyä ikää, jolloin käveleminen alkaa tai koska sen aloittaminen on niin sanotusti normaalia. Kuitenkin, jos lapsi on täyttänyt 18 kuukautta, eikä vieläkään kävele, on aika keskustella ammattilaisen, eli neuvolan hoitajan tai lääkärin, kanssa.

Kuinka toimia, jos lapsen kävelemään oppiminen viivästyy?

Jos lapsi on täyttänyt 18 kuukautta, eikä vieläkään kävele, kannattaa asiasta keskustella neuvolan hoitajan tai lääkärin kanssa. Ammattilainen voi suorittaa lapselle muutamia rutiinitestejä analysoidakseen tämän yleistä kehitystä ja kuntoa.

Kävelemään oppimista voivat viivästyttää muun muassa seuraavat tekijät:

• Vauva osaa ryömiä hyvin, eikä hänen tarvitse kävellä päästäkseen liikkumaan ja siirtymään haluamiinsa paikkoihin.
• Lapsi on rauhallinen ja hiljainen, eikä halua vielä ottaa uusia riskejä.
• Lapsen kehitys on hidasta jonkin perinnöllisen vaivan tai keskosena syntymisen vuoksi.
• Vauva on ylipainoinen, mikä tekee liikkumisesta vaikeampaa.
• Stimulaation puute.
• Tasapainoon vaikuttavat näkö- tai kuulo-ongelmat.
• Psykomotoriset viiveet, jotka vaativat lastenlääkärin diagnosoinnin.

Kuinka auttaa lasta kävelemään opettelussa?

Kun lapsi alkaa harjoitella kävelemistä, vanhemmat voivat auttaa häntä pysymään tasapainossa ja olemaan kaatumatta muutamien harjoitusten avulla. Nämä harjoitukset on tarkoitettu siihen hetkeen, kun lapsi on itse valmis kävelemään. Tämän vaiheen tunnistaa siitä, että lapsi on tarpeeksi vahva nousemaan jaloilleen – avustettuna tai ilman apua – ja saattaa yrittää ottaa ensimmäisiä varovaisia askeleita.

Yksi yksinkertaisista harjoituksista suoritetaan niin, että asetat lapsen eteesi pitäen häntä käsistä kiinni. Tämän jälkeen työnnä hellästi lapsen jalkoja omilla jaloillasi. Voit halutessasi laskea samanaikaisesti, jotta lapsi kuulee äänesi ja pystyy paremmin keskittymään ensimmäisiin askeliinsa.

Myös se voi auttaa, että lapsi nostetaan leikkikehään ja hänen annetaan kävellä kehän seinistä kiinni pidellen. Vanhempi voi pidellä lelua lyhyen matkan päässä lapsesta ja innostua lapsen siirtyessä lelun luokse. Lopulta lapsi rohkaistuu kävelemään ilman tukea.

Vanhempien on tärkeä pysyä kärsivällisinä ja innostuneina lasta varten. Lapsi oppii kävelemään omassa tahdissaan, ja parasta on vain pyrkiä nauttimaan tästä ainutkertaisesta vaiheesta lapsen elämässä.