Lapsen paniikkihäiriö - Äitiyden Ihme
 

Lapsen paniikkihäiriö

Jos lapsen epäillään kärsivän paniikkihäiriöstä, kannattaa lääkäriin hakeutua välittömästi. Ensimmäinen askel hoidossa on tunnistaa oireet paniikkikohtauksiksi.
Lapsen paniikkihäiriö
María Alejandra Castro Arbeláez

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 18 huhtikuuta, 2021

Se, että lapsi kärsii jatkuvasta ahdistuksesta ja murehtii esimerkiksi itsensä loukkaamista tai oman elämänsä päättymistä, voi olla merkki paniikkihäiriöstä. Tällaisiin oireisiin on syytä tarttua välittömästi, sillä on tärkeää, että lapsen paniikkihäiriö todetaan ja hoidetaan ajoissa. Hyvällä hoidolla voidaan parantaa lapsen toimintakykyä ja auttaa häntä saavuttamaan oireettomuus.

Lapsen paniikkihäiriö

Paniikkihäiriö kuuluu ahdistuneisuushäiriöihin, jotka ovat yksiä yleisimmistä psykiatrisista sairauksista. Paniikkihäiriö ilmenee toistuvina ahdistuneisuuskohtauksina, joihin liittyy erilaisia fyysisiä oireita. Paniikkikohtaukset alkavat usein lapsuudessa tai nuoruusiässä. Panikkihäiriön taustalla voi olla todellinen tai kuviteltu uhka, ja potilaan päällimmäinen tunne on usein tunne tai pelko kontrollin menettämisestä, mikä voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia käytöksessä.

Ihmisen autonominen hermosto koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta, joista ensimmäinen valmistaa ihmistä toimimaan stressaavissa tilanteissa ja jälkimmäinen puolestaan rauhoittaa ja palauttaa elimistön lepotilaan. Paniikkikohtausta voidaan kutsua taistele tai pakene -reaktioksi, jonka aikana sympaattinen hermosto aktivoituu voimakkaasti ja äkillisesti. Keho valmistautuu kohtaamaan äärimmäisen hätätilanteen, vaikka todellista uhkaa ei ole tai uhka on huomattavasti pienempi kuin kehon reaktio siihen.

Paniikkikohtaus saavuttaa huippunsa noin 10 minuutissa ja kestää yleensä alle puoli tuntia, mutta lapsi voi tuntea kohtauksesta johtuvia fyysisiä vaikutuksia, kuten vapinaa ja päänsärkyä, huomattavasti kauemminkin. Lapsi saattaa kokea pelkoa ja ahdistuneisuutta paniikkikohtauksen jälkeen, esimerkiksi pelätessään uutta kohtausta. Paniikkihäiriöstä aletaan puhua, jos kohtaukset alkavat toistua ja haitata elämää.

Paniikkihäiriön aiheuttajat

Paniikkihäiriölle ei ole olemassa mitään yhtä erityistä aiheuttajaa. Sen sijaan on olemassa yhdistelmä erilaisia muuttujia, jotka voivat vaikuttaa henkilöön ja johtaa paniikkihäiriön puhkeamiseen ja kehittymiseen. Nämä muuttujat voivat olla sekä sisäisiä että ulkoisia. Kuitenkin jokainen tapaus on ainutlaatuinen, joten on hyvin vaikeaa tehdä yleistyksiä. Henkilö, joka kokee liiallista stressiä, elää toksisessa ympäristössä tai kokee muunlaisia ongelmia, on alttiimpi paniikkihäiriölle. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

Lapsen paniikkihäiriö

On tärkeää korostaa, että lapsen paniikkihäiriö voi liittyä seuraaviin seikkoihin:

  • Pakotettu erossa olo vanhemmistaan.
  • Esiintymiskammo.
  • Epävarmuus.
  • Erilaiset fobiat (esimerkiksi eläimiä tai korkeita paikkoja kohtaan).
  • Pelko mielikuvituksellisia asioita kohtaan, joita lapsi on nähnyt TV:ssä tai joista hän on kuullut tai lukenut.

Paniikkihäiriön oireet

Pitkään jatkunut voimakas jännittyneisyys aiheuttaa stressiä, jota keho somatisoi paniikkikohtauksessa. Seuraavat oireet voivat olla merkkinä paniikkihäiriöstä:

  • Raajojen tunnottomuus
  • Sydämen sykkeen kiihtyminen
  • Paineen tunne rinnassa
  • Hengitysvaikeudet
  • Kuumat aallot tai kylmät väreet
  • Pahoinvointi ja huimaus
  • Hallusinaatiot
  • Hikoilu
  • Krampit
  • Vapina
  • Pyörtyminen

On tärkeää olla tietoinen siitä, että yllä mainitut oireet voivat liittyä myös muihin ongelmiin, kuten ahdistuneisuuteen. Oli henkilö sitten minkä ikäinen tahansa, paniikkihäiriö vaikeuttaa normaalia kehitystä. Lapsen kohdalla paniikkihäiriö voi aiheuttaa esimerkiksi heikkoa suoriutumista koulussa tai sosiaalista eristäytyneisyyttä.

Tästä syystä on tärkeää hakeutua asiantuntijan luokse ja siten työstää ja parantaa lapsen elämänlaatua. Sen lisäksi, että lapsen psykologi kuuntelee huoliasi, hän myös tarjoaa erilaisia työkaluja niin sinulle kuin lapsellesikin vähentääkseen paniikkihäiriön vaikutusta lapsen elämään.

Miten vanhemmat voivat auttaa, jos lapsi kärsii paniikkihäiriöstä?

Lapsen paniikkihäiriö

Kun alan asiantuntija on tehnyt diagnoosin lapsen paniikkihäiriöstä, vanhempien on tärkeää seurata ammattilaisen antamia ohjeita. Vanhempien ei tulisi milloinkaan kuulustella lasta tämän peloista ja murheista, mikäli se ei ole välttämätöntä. Lapsi tarvitsee vanhemmiltaan turvaa, rakkautta, arvostusta ja tukea. Lasta ei siis tule milloinkaan pilkata asiasta tai kutsua häntä pelkuriksi tai hölmöksi asian vuoksi. Sen sijaan lapselle on tärkeää kertoa, että hän tulee kyllä pääsemään pelkojensa yli pikkuhiljaa, askel kerrallaan.

Lapsen vanhempien ja huoltajien tehtävänä on tarjota lapselleen rauhallinen ja luotettava ympäristö. Vanhempien pitää kiinnittää huomiota lapsen tarpeisiin sekä osallistua lapsen terapiaprosessiin. Näin he edesauttavat paremman elämänlaadun ja hyvinvoinnin tarjoamisessa lapselleen.

  • Vältä tuomitsemista ja negatiivisen kritiikin antamista.
  • Kun lapsi kokee paniikkikohtauksen, on tärkeää pysyä rauhallisena.
  • Älä toru lasta.
  • Älä syytä lasta tapahtuneesta.
  • Vältä painostamasta lasta kohtaamaan pelkonsa tai päästämään irti peloistaan.
  • Älä painosta lasta tukahduttamaan tunteitaan. Lasta ei siis tule kieltää itkemästä, huutamasta tai tärisemästä, sillä tämä vain pahentaa tilannetta.
  • Puhu lapselle normaalilla ja ystävällisellä äänensävyllä, älä korota ääntäsi.
  • Jos on tarpeen, ota lasta käsistä kiinni ja pyydä häntä hengittämään syvään. Jatkakaa tätä hengitysharjoitusta niin kauan kunnes lapsi on rauhoittunut.
  • Katso lasta silmiin ja kerro, että lapsi ei ole yksin.
  • Halaaminen saattaa rauhoittaa lasta paniikkikohtauksen aikana.
  • Ole lapsen seurana minne tahansa hän meneekin, äläkä kysele lapsen kokemista peloista.
  • Ehdota lapselle sellaista tekemistä, joka inspiroi lapsen luovuutta ja joka on lapselle mieleistä.
  • Välttäkää väkivaltaisia TV-ohjelmia, elokuvia, videopelejä tai keskusteluja, jotka aiheuttavat pelkoa ja huolta.

Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.



Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.