Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö
Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö (body dysmorphic disorder eli BDD) on pakko-oireisten häiriöiden spektriin kuuluva mielenterveysongelma, josta kärsivä henkilö on vakuuttunut ulkonäkönsä viallisuudesta ja kokee siitä liiallista huolta ja ahdistusta. Epäily omaan ulkonäköön liittyvästä poikkeamasta voi liittyä mihin tahansa kehon osaan, mutta yleensä kyseessä on jokin ulospäin näkyvä ruumiinosa.
Isossa osassa tapauksia henkilön ulkonäössä ei ole todellisuudessa mitään normaalista poikkeavaa. Joidenkin henkilöiden ulkomuodossa on jotain poikkeavaksi laskettavaa, kuten arpi, luomi tai suuret korvat. Jälkimmäisessä tapauksessa häiriöstä kärsivän huoli on luonteeltaan selvästi liiallista. Henkilö voi kokea ulkonäkönsä rumaksi, vastenmieliseksi ja jopa inhoa herättäväksi.
Oman ulkonäön poikkeavuus ja yritykset peitellä sitä voivat hallita dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä kärsivän mieltä ja ajankäyttöä ja haittaavat usein voimakkaasti hänen sosiaalisia suhteitaan. Henkilö voi kokea, että keho edustaa häntä kokonaan, mikä voi johtaa myös minäkuvan vinoutumiseen ja negatiiviseksi muuttumiseen.
Dysmorfiseen ruumiinkuvan häiriöön liittyy usein ahdistusta ja masennusta. Usein potilas ymmärtää itsekin huolestuneisuutensa olevan liiallista, mutta ei silti pääse tunteesta eroon. Ahdistuneisuus omasta ulkonäöstä on usein psyykkisesti erittäin kuluttavaa ja voi vaikuttaa negatiivisesti kaikkiin elämän osa-alueisiin. Monet potilaat hakeutuvat plastiikkakirurgisiin leikkauksiin, toivoen niiden korjaavan ulkonäköönsä liittyvät ongelmat.
Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö alkaa yleensä murrosiässä tai nuorella aikuisiällä, ja oirekuva voi kestää vaihtelevalla voimakkuudella vuosien ajan. Kehosuhteen vinoutumiseen tai kehonkuvanhäiriöön altistavat etenkin seuraavat tekijät:
- Traumaattiset tai negatiiviset elämänkokemukset, kuten kiusaaminen
- Persoonallisuuteen liittyvät tekijät ja psykologiset seikat, kuten heikko itsetunto, itsekriittisyys ja täydellisyyden tavoittelu
“Sinusta tulee ajatuksesi. Vedät puoleesi sitä, mitä tunnet, ja luot sitä, mitä kuvittelet.”
– Diego A. Mejia
Dysmorfisen ruumiinkuvan häiriön hoito
Dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä kärsivät hakeutuvat siis usein plastiikkakirurgiseen hoitoon, vaikka tätä kannattaisi suuressa osassa tapauksia välttää. Korjausleikkaukset eivät yleensä johda toivottuun tulokseen, vaan huoli omasta ulkonäöstä jatkuu myös toimenpiteen jälkeen.
Koska häiriön taustalla on yleensä erilaisia itsetuntoon ja itsekuvaan liittyviä ongelmia, potilaat hyötyvät usein erilaisista psykoterapioista, kuten psykodynaamisesta tai kognitiivisesta psykoterapiasta. Osa saa avun pakko-oireisten häiriöiden hoidossa käytetyistä depressiolääkkeistä tai psykoosilääkkeistä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- American Psychiatric Association -APA- (2014). DSM-5. Manual diagnóstico y estadístico de los trastornos mentales. Madrid. Panamericana.
- American Psychiatric Association -APA- (2000). DSM-IV-TR. Diagnostic and statistical manual of mental disorders (4thEdition Reviewed). Washington, DC: Author.
- Caballo (2002). Manual para el tratamiento cognitivo-conductual de los trastornos psicológicos. Vol. 1 y 2. Madrid. Siglo XXI (Capítulos 1-8, 16-18).
- OMS: CIE-10. (1992). Trastornos Mentales y del Comportamiento. Décima Revisión de la Clasificación Internacional de las Enfermedades. Descripciones Clínicas y pautas para el diagnóstico. Organización Mundial de la Salud, Ginebra.
- Peña-Casquero, P. (2016). Tratamiento cognitivo conductual en una adolescente con trastorno dismórfico corporal. Revista de Psicología Clínica con Niños y Adolescentes, 3(1): 37-44.