Grimmin veljesten tarinoiden vaikutus

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 04 syyskuuta, 2021

1800-luvun alussa veljekset Jacob ja Wilhelm Grimm kirjoittivat ja keräsivät yhteen 300 tarinaa. Tänä päivänä nämä tarinat ovat luettavissa lukemattomilla eri kielillä, ja niistä on vuosien varrella tehty valtava määrä erilaisia mukaelmia ja elokuvia. Grimmin veljesten tarinoiden vaikutus lastenkirjallisuuteen ja viihdemaailmaan on eittämättä suuri.

Alkujaan Grimmin veljesten ei ollut tarkoitus kirjoittaa nuorelle lukijakunnalle. Ensimmäiset versiot heidän tarinoistaan ovatkin hyvin raakoja ja kaikkea muuta kuin lapsiystävällisiä. Myöhemmin veljekset pehmensivät tarinoita, jotta ne sopivat myös lapsille.

Grimmin veljesten tarinat ovat kaikkea muuta kuin satuja

Kulttuurissamme on totuttu, että lapsille suunnatuilla tarinoilla on aina onnellinen loppu. Hyvät henkilöt voittavat, pahat henkilöt pakenevat ja kaikki elävät onnellisena elämänsä loppuun asti. Monella suositulla sadulla ei kuitenkaan ole onnellista loppua. Perraultin, Andersonin ja Grimmin veljesten tarinat ovat tunnettuja raakuudestaan ja väkivaltaisuudestaan.

Sen lisäksi, että sadut käsittelevät moraalia, monessa sadussa on hyvin karmeita yksityiskohtia. Hannu ja Kerttu -sadussa noita poltetaan elävältä, kun taas Pieni Merenneito -sadussa päähenkilö muutetaan merenvaahdoksi ja hän katoaa prinssin torjuttua hänet. Monet uskovatkin, että tällaisten satujen oli tarkoitus pelotella lapsia, jotta he osaisivat pysyä poissa tietynlaisista tilanteista ja ihmisistä, jotka olisivat heille vaaraksi.

Lapsille suunnatut mukaelmat

Jotkut vanhemmat eivät pidä lapselleen valehtelusta kertoessaan heille fiktiivisiä tarinoita. Vaikka monet tarinat ovatkin epärealistisia, se ei tarkoita että lasta johdettaisiin harhaan tai hämmennettäisiin. Toiset vanhemmat sen sijaan ajattelevat, että jos lasten tarinoista poistettaisiin kaikki realismi, lapset saisivat kasvaa onnellisempina sekä enemmän turvassa. Tämäkään lähestymistapa ei välttämättä ole paras mahdollinen.

Tärkeää onkin löytää tasapaino. Joskus tarinoita on hyvä muokata, jotta se neutralisoisi tiettyjä tarinan negatiivisia, raakoja ja väkivaltaisia aspekteja. Näitä tarinoita voi silti kertoa, sillä niissä opetetaan usein tärkeitä moraalisia arvoja. Kannattaa vain etsiä sellaisia mukaelmia, joissa on säilynyt tarinan alkuperäinen tarkoitus.

On myös hyvä pitää mielessä, että mukaelman laatu riippuu lapsesta, jolle se on tarkoitettu. Tästä syystä yhdestä tarinasta voi olla hyvin monenlaisia ja erilaisia mukaelmia. Kyse ei ole ainoastaan lapsen iästä tai ymmärryksen tasosta, vaan myös sen tajuamisesta, että herkkyys ilmenee jokaisessa lapsessa eri tavoin.

Grimmin veljesten tarinat ovat enemmän kuin viihdettä

Jokaisella tarinalla on kaksoistarkoitus: toisaalta tarinat on tarkoitettu miellyttäväksi ajanvietteeksi, kun taas toisaalta niiden on tarkoitus välittää lukijalle tärkeää viestiä ja moraalia. Useimmissa tarinoissa on moraalia esiin tuovat päähenkilöt. Tarinan lopussa väärin käyttäytyviä henkilöitä rangaistaan ja oikein käyttäytyviä palkitaan. Tämän kaksoisfunktion lisäksi Grimmin veljesten kirjoittamat tarinat täyttävät myös tärkeää representatiivista roolia.

Tarinat ovat tavallaan keino esittää todellisuutta asteittain lapsille. Kuten jo aiemmin mainitsimme, raakojen yksityiskohtien taustalla oli tausta-ajatuksena suojella lapsia. Aiheuttamalla vähän pelkoa lapsissa, veljesten oli tarkoitus varoittaa lapsia tietyistä vaaroista ja välttää niitä. Tarinoiden tapahtumat eivät kuitenkaan ole ainoita asioita, jotka heijastavat todellisuutta. Tapa, jolla lapset samastuvat tarinoiden hahmoihin vaikuttaa siihen, kuinka he suhteuttavat tarinat todellisuuteen.

Vihamiehet esitetään Grimmin veljesten tarinoissa merkittävällä tavalla. Esimerkkinä voidaan mainita se, miten Grimmin veljekset esittävät äitipuolet tarinoissaan. Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen sekä Lumikki kaikki pelkäävät näitä ilkeitä äitipuolia. Mainita pitää myös ilkeiden äitipuolien vastakappaleet, nimittäin hyvät haltijattaret. He pitävät huolta tarinoiden päähenkilöistä, niinkuin perhe ja ystävät pitävät huolta lapsista. Lapset assosioivat hyvien haltijattarien roolin heihin, jotka suojelevat heitä itseään pahuudelta. Hyvien haltijattarien kautta lapsi ymmärtää, että hänen läheiset ihmiset aina suojelevat häntä ja pitävät hänestä huolta.