Esioperationaalinen vaihe Piaget'n mukaan

Esioperationaalinen vaihe Piaget'n mukaan

Viimeisin päivitys: 14 heinäkuu, 2021

Jean Piaget oli sveitsiläinen kehityspsykologi, joka oli erityisen kiinnostunut älykkyyden mittaamisesta ja lasten kehityskausista. Hän loi geneettiseksi epistemologiaksi nimetyn kasvatustieteellisen teorian, jonka mukaan lapsen sosiaalinen, henkinen ja fyysinen kehitys etenevät käsi kädessä, eikä lapsi voi käsittää kehitystasoonsa nähden liian monimutkaisia asioita.

Piaget’n mukaan ihmisen kognitiivinen ajattelu ja oppiminen kehittyvät neljän vaiheen kautta:

  • Sensomotorinen kausi (0-2 vuotta)
  • Esioperationaalinen kausi (2-6 vuotta)
  • Konkreettisten operaatioiden kausi (7-11 vuotta)
  • Formaalien operaatioiden kausi (11-12 vuotta)

Väittämien mukaan myös formaalin ajattelun jälkeistä ajattelua on olemassa, ja tätä vaihetta on alettu kutsua postformaaliksi ajatteluksi. On kuitenkin epäselvää, onko kyse uudesta kehitysvaiheesta, joten tätä vaihetta ei pidetä yleisesti hyväksyttynä uutena kehitysvaiheena. Tänään keskitymme erityisesti Piaget’n teorian mukaiseen toiseen vaiheeseen, eli esioperationaaliseen vaiheeseen.

Esioperationaalinen vaihe Piaget’n mukaan

Esioperationaalinen vaihe alkaa noin kahden vuoden iässä ja kestää kuudennen ikävuoden loppuun. Tälle vaiheelle on tyypillistä egosentrisyys, jonka vuoksi lapsen on vaikea nähdä asioita toisen ihmisen näkökulmasta tai asettaa itsensä toisen asemaan. Vaikka noin 6-7 vuoden ikäiset lapset voivatkin jo alkaa osoittaa empatiaa, tämä egosentrinen ajatusmalli on hallitseva suurimman osan esioperationaalisesta vaiheesta.

Esioperationaalinen vaihe Piaget'n mukaan

“Jos haluat olla luova, omaksu lapsen mieli, sen luovuus ja kekseliäisyys, ennen kuin se on aikuisten yhteiskunnan runtelema.”

– Jean Piaget

Esioperationaalisen ajattelun piirteet

  • Kielen oppiminen, mikä mahdollistaa kaikki mielen rakenteet.
  • Kyky puhua mahdollistaa erilaiset mielen rakenteet. Tässä myös symbolisella funktiolla on merkittävä asema. Lapsi käyttää symboleja kuvaamaan objekteja, paikkoja ja ihmisiä. Hän ymmärtää, että sanoja käytetään erilaisten asioiden nimeämiseksi.
  • Lapsi muodostaa identiteettiään huolimatta kehossaan tapahtuvista muutoksista. Hän tunnistaa itsensä, vaikka kasvaa ja muuttuu. Samoin lapsi tunnistaa äitinsä, isänsä, sisaruksensa ja muut itselleen läheiset ihmiset, vaikka heidän ulkonäkönsä muuttuisi.
  • Egosentrisyys on olennainen osa tätä kehitysvaihetta. Lapsi näkee ja kokee asiat omasta perspektiivistään ja ajattelee maailman olevan vain häntä varten. Tästä syystä abstrakti ajattelu on hänelle vielä hyvin vaikeaa.
  • Vaiheen lopulla lapsi alkaa pikkuhiljaa omaksua kyvyn asettua toisen ihmisen asemaan. Roolileikkien avulla hän pystyy asettumaan tuntemiensa ihmisen asemaan. Hän saattaa esimerkiksi jäljitellä äitiään tai isäänsä tehden kotitöitä.
  • Sosialisaation myötä lapsen abstrakti ajattelu kehittyy. Hän leikkii vielä paljon itsekseen, vaikka jakaakin jo leluja ja leikkipaikan muiden lasten kanssa.
Esioperationaaliselle vaiheelle on tyypillistä lapsen egosentrisyys

Konseptien ja kysymysten muodostuminen

  • Animismi eli sielu-usko on käsitys, jonka mukaan kaikilla olioilla on sielu. Tämä on yksi esioperationaalisen vaiheen tunnusomaisista piirteistä. Lapsen mielestä kaikella ja kaikilla on jokin tarkoitus ja kaikki objektit ovat eläviä. Esimerkiksi esine voi olla paha, kun se putoaa, tai kuu hyvä, kun se valaisee yön.
  • Lapsi selittää maailmaa taianomaisen realismin avulla. Hänellä on yksinkertainen selitys kaikkeen, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Nämä ajatukset perustuvat yksinkertaisiin assosiaatioihin.
  • Lapsi etsii yhdenmukaisuuksia ja eroavaisuuksia, joiden avulla tehdä johtopäätöksiä. Hänen ajattelunsa ei vielä ole loogista.
  • Lapsi muodostaa konsepteja, eikä välitä siitä, onko jokin asia totta vai tarua. Hän voi esimerkiksi nähdä vanhempansa siivoavan kotia ennen vieraiden saapumista ja uskoo jatkossa kodin siivouksen tarkoittavan aina vieraiden saapumista.
  • Lapsi tutkii maailmaa aikuisten kautta kysymällä heiltä jatkuvasti miksi-alkuisia kysymyksiä.
  • Lapsi kysyy paitsi yksinkertaisia, arkipäiväisiä kysymyksiä, myös monimutkaisempia ja vaikeampia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi syntymään ja kuolemaan. Vanhempi voi toisinaan heittää pallon takaisin lapselle ja kysyä, mitä hän itse ajattelee kysymästään asiasta. Tämä pakottaa lapsen ajattelemaan itse ja luomaan hypoteesin.
  • Lapsen jäykähkö ajattelutapa ei vielä salli useampien kategorioiden yhdenaikaista ymmärtämistä. Hän ei esimerkiksi pysty käsittämään, että hänen äitinsä on hänen isoäitinsä tytär, sillä hänelle äiti on vain äiti.

Piaget’n mukaan yksilöllisillä piirteillä on vaikutusta siihen, millä tavoin lapsi ajattelee esioperationaalisen vaiheen aikana. Toisilla lapsilla tietyt piirteet ovat vahvempia kuin toisilla. Esioperationaalisen vaiheen lopussa lapsi omaksuu perustavanlaatuisia oppimistaitoja, jolloin alkaa konkreettisten operaatioiden kausi.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Lapsen uhmaikä ja ei-vaihe
Äitiyden Ihme
Lue se täällä Äitiyden Ihme
Lapsen uhmaikä ja ei-vaihe

Jokaisen vanhemman elämässä tulee eteen lapsen uhmaikä ja sen mukana ei-vaihe, johon liittyy lapsen oman tahdon ja sen ilmaisemisen kehittyminen.



  • Berger, K. S. (2007). Psicología del desarrollo: infancia y adolescencia. Ed. Médica Panamericana.
  • Cano De Faroh, A. (2007). Cognición en el adolescente según Piaget y Vygotski. ¿ Dos caras de la misma moneda? Boletim Academia Paulista de Psicologia.
  • Gaete, V. (2015). Desarrollo psicosocial del adolescente. Revista chilena de pediatría, 86(6), 436-443. https://scielo.conicyt.cl/scielo.php?pid=S0370-41062015000600010&script=sci_arttext&tlng=en
  • Linares, A. (2007). Desarrollo cognitivo: Las teorías de Piaget y de Vygotsky. Col-legi Oficial de Psicólegs de Catalunya.
  • Piaget, J. (1980). Teoría del desarrollo cognitivo de Piaget. Creative Commons Attribution-Share Alike.