Kun naisesta tulee äiti - Äitiyden Ihme
 

Kun naisesta tulee äiti

Kun naisesta tulee äiti
María Alejandra Castro Arbeláez

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 05 marraskuuta, 2018

Pitkään odotettu hetki on viimein täällä. Vauvasi on sylissäsi, ja ikuinen side on luotu. Elämä muuttuu sinä päivänä, kun naisesta tulee äiti.

Kun naisesta tulee äiti

Saapuessasi kotiin vastasyntyneen kanssa, joudut välittömästi kasvotusten monien sellaisten perustavanlaatuisten tehtävien kanssa, joiden suorittaminen edellyttää äidillisiä kykyjä. Kun naisesta tulee äiti, hän törmää lukuisiin täysin uusiin velvollisuuksiin ja luo itselleen uuden identiteetin.

Tehtäviä ja ajateltavia uusia asioita on niin paljon, että jo pelkkä päättäminen, mistä tehtävästä aloittaa, saa sinut todennäköisesti pyörälle päästäsi. Ensimmäinen tehtävä on itsestään selvästi vauvan turvassa pitäminen. Vaikka tämä vaikuttaakin yksinkertaiselta asialta, se herättää myös monia pelkoja, joita joudut työstämään.

Kun naisesta tulee äiti

Ensimmäiset päivät äitinä

Tarve pysyä valppaana kaikkien arkipäiväisten tapahtumien keskellä on yksi luonnollisimmista ja alkukantaisimmista äitien kokemista tunteista. Tiedostat yhtäkkiä, että pienokaisesi elämä on täysin riippuvainen sinusta. Äiteinä on meidän tehtävämme opastaa näitä pieniä olentoja heidän elämäntaipaleellaan.

Mieleemme alkaa juurtua myös monia muita huolia, jotka ottavat meidät lopulta valtaansa. Tämän takia äitiyden myötä syntyy myös uusi nainen, joka huolehtii lapsestaan enemmän kuin mistään muusta, huolimatta siitä, kuinka paljon väsymystä ja pelkoa käymme läpi.

Äidin työstä tulee huoltajan, ystävän, asianajajan, rikoskumppanin ja suojelijan työ. Hetki, jona huomaamme, mitä meistä on tullut, on hyvin erityinen ja henkilökohtainen. Ajatus ilmaantuu salakavalasti tajuntaamme. Se voi tapahtua milloin ja missä tahansa – sairaalassa, kotiin saapuessa tai viikkoa myöhemmin kadulla kävellessä.

Pysäyttämätön halu huolehtia vauvoistamme

Se järisyttävä tunne, kun muodostamme yhteyden sisäiseen, holhoavaan äitiimme, voi ilmaantua pidellessämme vauvaamme käsivarsillamme ja tuntiessamme, kuinka pieni ja haavoittuvainen lapsi on. Tai imettäessä lasta tai katsellessa lapsen kasvoja hänen nukkuessaan.

Tuo hetki tuntuu siltä, kuin koko maailmamme ja elämämme olisi muuttunut täysin, ja sydämemme elää tuosta hetkestä lähtien ikuisesti kehomme ulkopuolella.

Kun naisesta tulee äiti, hänen elämänsä täyttyy huolenaiheista. Eräs yleisistä äitien huolista on se, hengittääkö vauva oikein. Impulssi, joka saa meidät varmistamaan lapsemme hyvinvoinnin, on intensiivinen ja voimakas. Jättämällä kiinnittämättä huomiota tähän tuntemukseen, äidille voi muodostua vakavia ahdistusongelmia.

Murehdimme myös siitä, että lapsesta tuntuu pahalta, jos hän ei saa tarvitsemaansa huomiota. Nämä huolet onneksi vähenevät ajan myötä, mutta eivät koskaan katoa täysin. Kaksivuotiaan lapsen äiti murehtii sähkörasioiden takia, kun taas esiteinin äiti pelkää kidnappaajia tai auto-onnettomuuksia.

Äiti ja lapsi

Auta lastasi kasvamaan ja kehittymään

Äidit kehittyvät yhdessä lastensa kanssa lasten kasvaessa ja aloittaessa uusia elämänvaiheita. Yksi äitien huolenaiheista liittyykin lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Ei ole yllätys, että päätöksen teko esimerkiksi imetyksen ja pulloruokinnan välillä herättää usein suuria tunteita.

Äidit huolehtivat, onko heidän lapsensa liian iso tai liian pieni. Olemme huolissamme siitä, kehittyykö lapsi oikein ja tutkiiko hän ympäristöään, kuten kuuluu.

Muista ihmisistä nämä saattavat vaikuttaa kovin tyhjänpäiväisiltä murheilta. Mutta meille ne ovat sisäisiä väittelyitä, jotka vilisevät soimauksia äidin kykyihimme liittyen.

Kun meistä tulee äitejä, saamme harteillemme tuhansia epävarmuuksia, pelkoja ja lisähuolia. Nämä ovat asioita, joita voi olla vaikea sietää, mutta ajan kuluessa alamme oppia, kuinka selviytyä niistä.

Myös omat äitimme elivät samalla tavoin. Ja näin mekin kasvatamme kallisarvoiset lapsemme, ja samoin tekevät tulevaisuuden äidit omien pienokaistensa kanssa. Koska, kun kyseessä on äitiysjopa epäilykset ja pelot alkavat käydä totuudesta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.