Puhu lapselle kuin hän olisi viisas taikaolento - Äitiyden Ihme
 

Puhu lapselle kuin hän olisi viisas taikaolento

Puhu lapselle kuin hän olisi viisas taikaolento
María Alejandra Castro Arbeláez

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 23 heinäkuuta, 2018

Puhu lapsillesi kuin puhuisit ihmeellisille taikaolennoille, jotka on tehty kiltteydestä sekä siunattu nöyryydellä, kunnioituksella ja viisaudella. Näin tekemällä – ja jos myös uskot näihin asioihin – saat lapsesi käyttäytymään tällä tavalla. Heistä tulee mahtavia aikuisia, jotka muokkautuvat niiden “siementen” vaikutuksesta, jotka heihin istutat.

Eräs asia, jonka moni äiti ja isä tietää erittäin hyvin, on se että ei ole aina helppoa saada lapselle opetetuksi hyviä arvoja. Ne arvot, jotka määrittävät lapsiasi, ovat merkittävimpiä tekijöitä siinä, että heissä voisi kehittyä arvokas ja kunnioittava jalous. Tämän ansiosta he pystyvät sitten olemaan onnellisia ja myös antamaan onnellisuutta muille.

Kuten usein sanomme kirjoitukssamme, on vain vähän asioita, jotka ovat kasvatuksessa yhtä tärkeitä kuin esimerkin näyttäminen. Nyt otamme esille erään asian, jota ei myöskään koskaan kannata jättää sivuun, kun on kyse lapsen kasvatuksesta.

Tämä asia on tarve olla sellaisen “tiedon arkkitehti”, joka syntyy tunteista. Tämä on tietoa, joka pystyy muovaamaan sydämiä ja mieliä. Maria Montessori sanoi kerran, että “tulee istuttaa lapsiin hyviä ideoita, vaikka he eivät ymmärtäisikään niitä, ja vuodet vastaavat siitä, että nämä ideat tulevat ymmärretyiksi ja että ne alkavat kukoistaa heidän sydämissään”.

Tämä eräänlainen arkkitehtuuri, joka on niin kasvattavaa ja mahtavaa, vaatii vanhemmilta suuren määrän energiaa ja aikaa. Se on kuitenkin sellainen päivittäinen vaivannäkö, johon kannattaa todella sijoittaa vuosikausia – ja myös toivomme ja unelmamme.

Nyt kerromme, kuinka tätä asiaa kannattaa lähestyä.

Lapsesi on taikaa – anna hänen nähdä, tuntea ja uskoa, että hän on erityinen

äiti ja lapsi

Se, että lapset saadaan uskomaan että he ovat erityisiä, ei ole sama asia kuin se, että he kokevat olevansa parempia kuin kaikki muut. Se käsittää seuraavan: mahdollistetaan se, että lapset näkevät maailman varmuudella, tietävät olevansa rakastettuja ja pystyvänsä taistelemaan unelmiensa eteen, ja että heillä on oma äänensä maailmassa. He rakentavat itsetuntoaan joka päivä niin, että siitä tulee vahva ja arvokas sisäinen rakenne.

Nämä yksinkertaiset strategiat ja päivittäiset teot ovat avuksi, jotta voisit mahdollistaa sen, että lapsesi saa sisäistä voimaa sekä tuntee itsensä arvostetuksi ja erityiseksi:

  • Anna arvoa kaikelle, mitä lapsesi sanoo – pidä sitä tärkeänä. Vahvista myönteisesti sitä, mitä lapsesi tekee hyvin, ja vältä kritisoimasta ja rankaisemasta häntä virheistä. Kun hän tekee jotakin väärää, auta häntä muuttamaan käytöstään välittämällä häneen oma varmuutesi.
  • Arvosta häntä julkisesti.
  • Energisoi hänen mielikuvitustaan, ja tarjoa oppimisen mahdollisuuksia, joista hän nauttii ja joissa hän voi saada yhteyden sinuun ja ympäristöönsä.

Nöyryys ja kiltteys – kaksi asiaa, jotka toimivat juurina kasvulle

lapsen kasvu

Kun opetat lapsellesi nöyryyttä, mahdollistat sen, että hän pystyy oppimaan käsittelemään turhautuneisuutta paremmin. Tämä opettaa myös jakamista ja sitä, että ei olla kenenkään yläpuolella sekä pidetään muutkin mielessä. Tämä tekee ikävuosista 2-6, joita kuvaa usein klassinen lapsen minäkeskeisyys, vähemmän intensiiviset tässä mielessä.

Kiltteys ei ole vain sitä, että käyttäydytään hyvin, vaan tämä on arvo, jonka kanssa kasvetaan ihmisenä, ja se liittyy myös nöyryyteen.

Kiltteyden osalta on myös avainasia olla vanhempana esimerkkinä päivittäisessä elämässä. Älä unohda, että kiltteys tulee välitetyksi myös kielen, äänensävyn ja sen kautta, miten lapset näkevät vanhempien kohtelevan muita.

Jotta voisit istuttaa lapseesi kiltteyttä, ota seuraavat neuvot käyttöön:

  • Opeta lastasi sanomaan “kiitos” ja ymmärtämään tämän sanan arvon päivittäisissä arjen aktiviteeteissa.
  • Opeta lastasi jakamaan, odottamaan vuoroaan ja olemaan aina kunnioittava. Opeta ymmärtämään se, että ne mitkä sinulla ja minulla on, voivat muuttua meidän yhteisiksi asioiksemme.
  • Salli lapsesi olla vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa jo nuoresta lähtien. Tämä vuorovaikutus toverien kanssa auttaa lastasi oppimaan, kuinka jaetaan ideoita ja mieltymyksiä.

Lapsesi ovat viisaita – välitä heille rakkaus oppimiseen

lapsen opettaminen

Utelias lapsi on vastaanottavainen lapsi. Tällainen lapsi tuntee itsensä vapaaksi vuorovaikutukseen, kysymiseen ja aikuisten lähestymiseen epäilystensä ja kiinnostustensa kanssa. Hän nauttii oppimisesta, ja meidän tulee voimistaa tätä uteliaisuuden arvoa.

On selvä, että kaikki lapset eivät opi samaan tahtiin. Jokaisella lapsella on omat kiinnostuksenkohteensa ja erilaiset kyvyt. Muista kuitenkin se, että kaikki lapset ovat viisaita, ja heillä on synnynäinen kyky olla vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Heillä on kyky innostua ja nähdä asiat eri näkökulmasta, siitä jonka me aikuiset olemme jo menettäneet.

Tätä lahjaa meidän tulisi vahvistaa, eli sitä jaloutta ja taikaa, joka mahdollistaa lapsen nauttimisen asioista niin mahtavan poikkeuksellisella intensiteetillä. Lapsi, joka tuntee itsensä mukavaksi ja joka on vanhempiensa tukema ja rakastama sekä arvostettu kaikessa, mitä hän voi tehdä, tulee olemaan lapsi, joka nauttii oppimisesta. Hän tulee varmasti jatkamaan oman potentiaalinsa suurentamista.

Muista siis muistuttaa pientä aarrettasi joka päivä siitä, että hänessä on taikaa ja että hän on viisas, nöyrä ja hyvin erityinen.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.