Isän rooli on tärkeä
 

Isän rooli on tärkeä

Isän rooli on tärkeä
María Alejandra Castro Arbeláez

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Isän rooli lapsen kasvatuksessa tulisi aina muistaa. Isä on äidin ohella lapselle roolimalli ja lapsuuden sankari, jonka vaikutukset näkyvät koko lapsen elämän ajan. Isä yhdistetään usein sanoihin hauska, vahva ja herttainen.

Oma isäni on lujatekoinen ja vahva mies, joka piti minua sylissään, vaikka olikin peloissaan että tekisi jotain väärin ja satuttaisi minua. Olin hänen silmissään niin pieni, heiveröinen ja avuton. Tämän vuoksi isä oppi kantamaan minua käsivarsillaan hellästi ja rakastavasti, ja hän tulee aina olemaan yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä.

Isä antaa lapselle onnellisuutta

Isäni vahvoilla käsivarsilla on hyvä ja turvallinen olla. Isän halaukset auttavat aina, oli murhe sitten mikä tahansa. Niiden avulla kasvan vahvemmaksi ja tunnen, että minua rakastetaan ja minusta välitetään.

Isäni on aina osannut ohjata minua oikealle tielle elämässä. Hän näyttää hyvän suunnan ja opastaa minut perille. Jos en joskus tiedä mitä tehdä, isäni ohjeet ja elämänviisaudet auttavat minua tekemään hyviä päätöksiä ja valitsemaan oikean suunnan.

Isä antaa neuvoja

Isäni rakkaus on saatavilla, kun sitä eniten tarvitsen. Hän tietää, kuinka saada minut tuntemaan oloni sellaiseksi, että minua rakastetaan. Tunnen, että minusta välitetään, minua arvostetaan ja minusta pidetään huolta. Isä antaa minulle oikean esimerkin siitä, mitä parisuhteen tulisi olla ja kuinka minun tulisi kohdella kumppaniani.

Isäni on vahvempi kuin gladiaattorit muinaisessa Roomassa, vankka kuin vanha tammi kovassakin myrskyssä. Hänen hellät ja hyväilevät sanansa auttavat minua sekä parantavat haavani, kun minulla on murheita.

Isäni on taistelija, joka opetti minulle kuinka ottaa elämän tarjoamat asiat vastaan rakkaudella ja sitkeydellä. Hän opetti, että aina tulee muistaa ne ihmiset, joita rakastat. Isäni ei koskaan laita itseään ensimmäiseksi, hänen perheensä on aina tärkein – se tulee ennen mitään muuta hänen elämässään.

Isäni on tunnettu siitä, kuinka hän tekee mitä vain jotta minä olisin onnellinen. Hän pitää huolta, että pienimmätkin yksityiskohdat ovat huomioituna, jotta minun olisi mahdollisimman hyvä olla.

Tämän takia tulen olemaan ikuisesti kiitollinen äidilleni ja isälleni. He täyttävät kaikki tarpeeni ja pitävät minusta huolta. Tämän vuoksi minusta on kasvanut hurmaava ja rakkaudentäyteinen ihminen. Minun eleeni, sanani ja hymyni välittävät sitä rakkautta, jota minä vanhemmiltani saan.

Arvot, jotka pitää opettaa lapsille

Isä opettaa lasta leikkimään

Vaikka isä olisi väsynyt pitkän työpäivän jälkeen, on hän aina valmis leikkimään ja viettämään kanssani aikaa. Isä haluaa aina tietää miten minun päiväni on mennyt, mitä olen oppinut koulussa ja mitä leikkejä olen leikkinyt kavereideni kanssa.

Isä ei ole vain hauska, vaan hän myös opettaa minua leikkimään. Isän kanssa on hauskempi opetella aakkosia, numeroita ja värejä – sellaisten leikkien ja laulujen välityksellä, jotka vain isä osaa.

Isäni on paras maalivahti ikinä, ja hän on paras sotahevonen meidän puistoleikeissämme. Hän on myös pelottavin ja hauskin hai, kun leikimme vedessä.

Isä osaa myös lohduttaa minua ja olla tukenani niinä iltoina, kun pelkään kummituksia erityisen paljon. Näiden ja monien muiden syiden takia isä tulee olemaan minulle erittäin tärkeä koko elämäni ajan.

Isän roolia ei saa unohtaa, sillä lapsen saamiseen tarvitaan kaksi ihmistä. Rakkaus vanhempia kohtaan on ikuista ja ehdotonta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
  • Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
  • Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.